Pitkästä aikaa.
En tiiä mitä kirjottasin. Mul on menny nyt hyvin ja sit on menny huonosti, ehkä enemmän huonosti. Mut yritän elää antamatta sen häiritä, ehkä mä sit vaan palan pikkuhiljaa loppuun.
Oon käyny viimeaikoina juoksemassa tosi paljon, ja mun kunto on myös kohonnu. Syömisestä on tullu vaikeempaa.
Pienetki epäonnistumiset aiheuttaa mun sisällä ihan järkyttävän kokosen pyörremyrskyn. Niin kun tänäänki kun ei ratsastustunnilla menny kaikki putkeen, teki mieli hypätä katolta.
Tuntuu et mä ylireagoin, en ymmärrä itteeni. On vaa nii vaikee olla.
Oon ruvennu miettii mun ja R'n suhdetta...toimiiko tää näin. Pelkään ihan vitusti että tää kaatuu.
"Maailman ihanin tyttöystävä"
Mä rakastan sua, ihan vitusti ja oikeesti mul on ihan helvetin kova ikävä. Haluun et tää toimii, mä kaipaan sua, sun hiuksii, sun tuoksuu, sun hymyy, sun huulii. Oispa meil ees hetki.
Sä et saa jättää mua.
Mul on ihan helvetin kova ikävä.
Anteeks kun en oo soittanu. Anteeks.
En oo ollu läsnä vaikka mun ois pitäny, nytki mä itken. Itken yksinäisyyttä ja ikävää.
Ei auta enää puhuminen, mä oon surullinen...paha olo ja ahistaa. Kuinka saatoin jättää R'n yksin sillo ku se tarvii mua eniten? Anna anteeks...
Tuntuu et tää ero on liikaa et tästä ei voi selvitä, mut mä tuun maanantaina kuopioon sillon nähään, eikö nähäkkin?
Mä rakastan sua, mä oikeesti rakastan sua. <3
Älä unoha mua.
Oot mun koko maailma. Mun lasienkelini.
p.s. en jaksais ilman sua
