Mut musta tuntuu että et sä ois sitä kuitenkaan tehny. En yllytä, enkä haluu et teet.
Mietin vaan, et ymmärrätkö miten tollaset jutut voi muhun vaikuttaa?
Istun koko yön himas miettimässä ootko viel hengissä. Saatan viillellä sen takii et miks mä ajoin sut noin pahaan tilanteeseen.
Kiitti ku pysyit tääl. Mul on semmone olo et "Mä järkkään vähän vapaat, lähetään vetää kuosii
Vanha R.B vitun makee nähä taas"
"Mä en tainu Roosa olla hirveen hyvä ystävä sulle,
Meinaan ihminen jol on vitun hyvii ystävii nii ei mee tappamaan itteensä..."
Meinaan ihminen jol on vitun hyvii ystävii nii ei mee tappamaan itteensä..."
En syytä sua mistää. 25.8 ois ollu sit mun kuolinpäivä.
Meiän piti nähä tänää, mut tän jälkee iha vitu vaikeet olla niinku mitää ei ois tapahtunu. En pysty kattoo sua silmiin kun sanot "kaikki on kunnossa.".
Nii, mietin et mitä me voitas tehä jos nähään. Arvaa mikä tuli ekana mieleen? Vedetään perskännit. Siinä tulee juteltua ja ilma puhistuu. Se ois ehkä helpoin tapa alottaa.
"niin kauan kun mä oon elos, must ei oo kun harmia..."
Tosin, ei me saatais juomista kuitenkaa mistää. Äh...
"Hakattuna köysiin, jalat vedetty alta,
ripulii sataa taas niskaan kaatamalla,
pala kurkus ja rinnas käskee luovuttaa,
ku kala kylki pinnas leikkimäs kuollutta,
se kehottaa piuhottaa budii,
myyntimiehen kulmil, loppuvuos jumis,
kuukaus putkeen pubis sekakäyttö päissään,
ja lopettaa räppääminen just tähän päivään,
pää sano nyt riitti, mut sydän ei haluu kuunnella,
se haluu tehä biittei mitä pumpataan näil huudeilla,
se sanoo mulle koita kestää viel hetki,
ei mikään pimeys tääl kestä ikuisesti,
on ollu raffii, me tiedetään se molemmat,
ku elämä antaa satsii yritetään kovempaa,
tää on tätä väliaikast paskaa tsägää,
niin kauan ku mä oon tääl ei sul oo mitään hätää
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Sydämmen vastakohtana mun pää,
laskee todennäkösyyksii miten tuun pärjäämään,
zargat rujot ku Tukiainen stringeissä,
se haluu katsoo arpii ku pitäis nähdä ihmeitä,
nielee paskaa, hellii sitä sisällä,
rakentaa katu suku kompastuskivistä,
keksii uhkii niinku oikeis ei ois tarpeeks,
ja ylpeilee sillä ettei osaa antaa anteeks,
eikä eroteta rakkautta vihasta,
siks Itä-Helsingissä on kyttäkiesei pihassa,
kireet leukaperät, kylmä katse silmissä,
pystyy salee saastuttaa kaiken lähipiirissä,
mä tajuun, me nautitaan vetää fiksit pahast,
ja potkii niit jotka on viel pahemmas jamas,
henkises lamas siin sit kanavoida raivoo,
vaik ylös katsomalla näkee valoo syvemmäskin kaivos,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Ja tiedän teidän kelaavan, senkin heitterit,
et biisin nimi kertoo mun masseist tai meisselist,
mut se on välimatka aivoist sydämmeen,
ne kaks määrää tääl aivan kaiken mitä teen,
oon kyllästynyt kulkee ilman suuntakylttejä,
pubeis dokaa tuhansii mun kaltasii tyyppejä,
päässä diipit kelat vaikka löytäs ulko-ovelle,
(jäi sinne vaik tuli vaan yhelle stobelle),
joskus mäki luovutan vaan siks et menee liian hyvin,
et oisin muka himas paniikis ja epätoivos,
liian helposti tottuu vesiin syviin,
kulutan voimat et voin kääntää omat mogat voitoks,
me unohetaan et se kuilu osaa kattoo takasi,
eikä notskii kande vittu koskee ilman lapasii,
kyl mäkin kompastelen paskaan niinku moni muu tääl,
mut onneks sydän aina selättää tän puupään,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen"
ripulii sataa taas niskaan kaatamalla,
pala kurkus ja rinnas käskee luovuttaa,
ku kala kylki pinnas leikkimäs kuollutta,
se kehottaa piuhottaa budii,
myyntimiehen kulmil, loppuvuos jumis,
kuukaus putkeen pubis sekakäyttö päissään,
ja lopettaa räppääminen just tähän päivään,
pää sano nyt riitti, mut sydän ei haluu kuunnella,
se haluu tehä biittei mitä pumpataan näil huudeilla,
se sanoo mulle koita kestää viel hetki,
ei mikään pimeys tääl kestä ikuisesti,
on ollu raffii, me tiedetään se molemmat,
ku elämä antaa satsii yritetään kovempaa,
tää on tätä väliaikast paskaa tsägää,
niin kauan ku mä oon tääl ei sul oo mitään hätää
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Sydämmen vastakohtana mun pää,
laskee todennäkösyyksii miten tuun pärjäämään,
zargat rujot ku Tukiainen stringeissä,
se haluu katsoo arpii ku pitäis nähdä ihmeitä,
nielee paskaa, hellii sitä sisällä,
rakentaa katu suku kompastuskivistä,
keksii uhkii niinku oikeis ei ois tarpeeks,
ja ylpeilee sillä ettei osaa antaa anteeks,
eikä eroteta rakkautta vihasta,
siks Itä-Helsingissä on kyttäkiesei pihassa,
kireet leukaperät, kylmä katse silmissä,
pystyy salee saastuttaa kaiken lähipiirissä,
mä tajuun, me nautitaan vetää fiksit pahast,
ja potkii niit jotka on viel pahemmas jamas,
henkises lamas siin sit kanavoida raivoo,
vaik ylös katsomalla näkee valoo syvemmäskin kaivos,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Ja tiedän teidän kelaavan, senkin heitterit,
et biisin nimi kertoo mun masseist tai meisselist,
mut se on välimatka aivoist sydämmeen,
ne kaks määrää tääl aivan kaiken mitä teen,
oon kyllästynyt kulkee ilman suuntakylttejä,
pubeis dokaa tuhansii mun kaltasii tyyppejä,
päässä diipit kelat vaikka löytäs ulko-ovelle,
(jäi sinne vaik tuli vaan yhelle stobelle),
joskus mäki luovutan vaan siks et menee liian hyvin,
et oisin muka himas paniikis ja epätoivos,
liian helposti tottuu vesiin syviin,
kulutan voimat et voin kääntää omat mogat voitoks,
me unohetaan et se kuilu osaa kattoo takasi,
eikä notskii kande vittu koskee ilman lapasii,
kyl mäkin kompastelen paskaan niinku moni muu tääl,
mut onneks sydän aina selättää tän puupään,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3