Zili, kaunis ja viisas

  

Zili

                         * Suomenlapinkoira x hirvikoira                         

* Leikattu uros

* s. 16.12. 2011

* 2,5v

Zili on mun ensimmäinen oma koira. Ja Zili tuli meille loppujen lopuksi muutaman sattuman kautta. 

Oltiin siis sovittu että koira tulee taloon, mutta emme varsinaisesti olleet vielä alkaneet etsimään meille sopivaa pentua. No naapurimme Heljä joka on mun äidin hyvä ystävä otti Otto nimisen sekarotuisen pennun kun hänen 2 Pekingneesiä kuoli perinnölliseen sairauteen. Rakastuin Ottoon aivan valtavasti ja muutaman päivän kuluttua Heljä kertoi että kasvattajalla on vielä yksi uros pentu- Chili. 

Äiti soitti kasvattajalle joka kertoi että pennulla oli jo ostaja, joku perhe joka oli muuttamassa viroon. Se perhe oli joku tän kasvattajan tuttu ja he olivat varanneet pennun hetken mielijohteesta ottaa pienelle tyttärelle koiranpentu synttärilahjaksi. Chili olisi siis muuttanut viroon. 

Kasvattajan kanssa muutamaan otteeseen juteltuaan äiti sai kasvattajan vakuuttumaan siitä että pennulle olisi parempi koti tarjolla, ja vielä velipojan naapurissa. 

Sovittiin että mennään katsomaan pentua ja maksetaan varausmaksuna puolet kauppahinnasta silloin. 

Kun näin Zilin ekan kerran pidin siitä tosipaljon, vaikka se puri neulanterävillä hampaillaan eikä meinannut uskoa emäänsäkään. Sovittiin että parin viikon päästä haetaan Zili, koska silloin alkoi joku loma koulusta, olisiko ollut hiihtoloma :) Siinä maaliskuussa. 

Seuraavat viikot meni ostaessa tarvikkeita koiranpennulle ja päntätessä vielä kaikkea pentuihin ja koulutukseen liittyvää. Päätettiin että pennun nimen ulkoasu muuttuu Chilistä - Ziliksi. 

Zili ja velipoika Otto. 

Sitten tuli se päivä. Kun mentiin hakemaan Ziliä, Heljä ja Otto oli mukana. 

Zili tuli meitä ulkona vastaan, se oli juuri tullut hihnalenkiltä. Vaihettiin Zilille uusi kaulapanta, kasvattaja antoi Zilille lelun ja tutuntuoksuisen peiton mukaan. Hyvästelivät pennun itkusilmässä ja sitten me lähdettiin. Kotiin. 

Minusta oli juuri tullut koiran omistaja. Istuin auton takapenkillä Heljän kanssa, molemmilla oli koira sylissä. Olin niin onnellinen mutta samalla aloin pelätä, pelkäsin etten osaisi kouluttaa Ziliä ja pelkäsin vastuuta jonka juuri olin ottanut elävästä olennosta. Olin myös huojentunut siitä että viimeinkin mun unelmasta oli tullut totta. Nyt mulla oli ikioma koira. 

Alkuaika oli tosi vaikeeta Zilin kanssa. Se räyhäs hihnassa, pelkäs kynsien leikkuuta ihan tosissaan eikä ikinä ollut päivää jolloin ei olisi pitänyt selättää se lenkillä. Niin joutui tekemään joka ikisellä lenkillä. Sitä ei voinut ulkoiluttaa kuin minä ja äiti. Muille se oli vielä pahempi. Hihnan ja pannan välissä oli siksi alkuaikoina ketju jota kutsuimme räyhäremmiksi. Se toimi niin että kun Zili alkoi räyhätä ja otti hihnan hampaisiinsa se tuntui tosi epämielyttävältä ja se päästi irti. 

Sitten rupesin kouluttamaan Ziliä enemmän, opetin sille irti käskyn mikä helpotti ulkoiluja ja hihnaan tarttumista todella paljon. Ensimmäisen puolivuotta jouduimme taistelemaan Zilin kanssa johtajuudesta sillä se koitti pyrkiä arvoasteikossa ylöspäin koko ajan. Se pompotti meitä ihmisiä aivan hulluna. 

Pikku hiljaa, toivottu käytös syrjäytti epätoivotun käytöksen. Elämä alkoi helpottua ja kaikilla oli mukavampaa. 

Minua harmittaa että pentuaikana Ziliä ei voinut pitää irti kuin aidatussa ympäristössä sillä se olisi lähtenyt omille teilleen. 

Siksi Ziliä ei nytkään päästetä irti esim metsässä. 

Zili on vahtikoira, se suhtautuu uusiin ihmisiin varauksella mutta ystävällisesti. Mutta kotia se vartioi hyvin voimakkaasti. Sillä on myös suojelu- ja metsästysviettiä. 

Zili rakastaa hiekassa pyörimistä ja tykkää kahlailla vedessä, mutta uida Zili ei uskalla. Zili on paukkuarka ja pelkää mm. ukkosta ja ilotulitusta. Zili suhtautuu itseään isompiin koiriin myös todella varauksella. Ziliä pienemmät koirat ovat sitten aivan erijuttu Zili on niin rento ja vapautunut pikkukoirien parissa että ei uskoisi. Se antaa niiden hyppiä vasten, repiä korvia ja häntää ja se vain on rauhassa. ;) 

Zili on aivan ihana, sydämet sulattava persoona jonka läpitunkevaa kerjäläis katsetta ei voi olla vastustamatta jos sinulla on syötävää ja Zilillä ei. 

Zili on siis aivan mestari kerjäämään. :D 

Papu ja Otto oli Zilin parhaita kavereita. Harmi että molemmat ovat nukkuneet pois.