Nightmare continues

Niin siinä sit kävi. Jos en tänä iltana tee jotain. Mutsi vie mut huomenna jonnekkin. Luultavasti joudun takasin osastolle...jeejejee. 
Niinhän siinä kävi päädyn sinne minne en haluaisi. 
Mut onneks saan olla vielä tämän yön vapaana. En vain tiedä...haluanko että äiti vie mut huomenna jonnekkin. 
Mielummin hankkiudun sinne jotakin muuta kautta. 

Mä en halua et äiti katsoo mun kättä huomenna. 
Se ei ole kaunis. 
Oon suhteellisen tyytyväinen. En oo syöny tänään lounaan jälkeen. 
Tosin lounas oli niin vitun ällöttävä, teki mieli käydä oksentamassa. Mutta en voinut. 
En ole syönyt mitään sen jälkeen. Oon ylpeä. 

Mutta mulla on koko ajan paha olo. Pitää käydä ulkona. Pitää selvittää päätä, pitää saaha plääni kuntoon. Onneks mutsi on yövuorossa. 
Voin olla vaikka koko yön poissa. 
Mulla oli hetken hyvä olo. Katsoin telkkarista vain elämää. Ja mietin miten joillakin ihmisillä voi mennä niin hyvin. 
Miksi mulla ei ole edes sitä vähää onnea. 
Miksi...? 

Mua ahdistaa. 

Jos vaan mun pää tulis kuntoon. 
Mut en tunne olevani minä ilman näitä ongelmiani. Ne tekee musta minut. En halua niitä pois. Mä en selviä ilman terää tässä maailmassa. Se on mun ainut kaveri. Väärin mulla on kavereita. Toivon ainakin. 
Mun pää leviää, en tiiä mitä mä teen. Mä en todellakaan tiedä. Pitää miettiä. Mutta mä uskon, että silloin on taas demoni ohjaimissa. 

En jaksa, käteen sattuu, ja on kymä. Haluan että siihen sattuu enemmän. Haluan nähdä miten veri värjää kaiken. Haluan että minua ei kukaan ihminen enää satuta tässä maailmassa paitsi minä itse. 
Haluan piiloon. 
Haluan nukkua. Mieluiten ikuista unta...
Minusta tuntuu että mä seisoisin jyrkänteen reunalla. Mietin kumpaa tahdon enemmän, elääkkö tätä sairasta elämää tässä sairaassa pahuuden maailmassa vai nukkua ikuista unta, en tuntisi enää ikinä mitään, kukaan ei voisi enää satuttaa minua, en edes minä itse. Sitä minä haluan, juuri sitä. 

Mä vaan putoan kokoajan, tähän mennessä joku on aina ollut ottamassa kiinni. Nyt, nyt on vapaa pudotus...

In this heart of darkness all hope lies on a floor

Se tapahtu niin äkkiä. Kuulinko sun äänen viimeistä kertaa? 
Toivon että kuulen susta vielä. 
Olin rikki ja sä keräsit osat, nyt oon taas rikki. Ehkä jopa niin rikki etten ikinä voi parantua. 
Tiesin kuinka kylmä käy jos et sä mun viereeni jää. Ja mulla todellakin on kylmä. Mä luulin että vaan kuolema voi erottaa meidät. Sä näytit että mä luulin väärin. Oon vihanen, musta tuntuu että sä oot jättäny mut. 

 Mä oon niin surullinen, mä tärisen, mä en itke. Mun sielu huutaa. Mut paiskattiin maahan, niin kovaa että en nouse enää. 
Mä ikäänkuin oon halvaantunu. Millään ei oo enää merkitystä. Millään ei oo väliä. Mulla ei oo enää syytä nousta sängystä aamulla. Mulla ei oo syytä mennä nukkumaan illalla. Mun elämä, se on poissa, mulla ei oo enää elämää. Mä en edes halua elää. 
Mä haluan kuolla, nukkua ikuista unta. Olla poissa!
Mä en kestä enää...mä en haluakaan kestää. 
Mul ei oo enää mitään. Sä olit mulle kaikki. 

Millon mä meen sitä mä en tiedä. Mut sen mä tiedän et kauan mä en jaksa. Ehkä mulla oli vähän toivoo. Mulla oli valonkajo, Roosa oli mulle se valonkajo pimeydessä.
Mutta ei mulla oo sitäkään enää. 
Mulla on vaan demonini ja musta mieleni, muovinen maailmani. 
Tältä ei oo ennen tuntunu. 
Sä laitoit tekstiviestin: 
"Miten menee? Mikä fiilis? Saanko soittaa?"
Vastasin kieltävästi, soitit silti.
Sanoin: En jaksa jutella. Ja sä kysyt: "mitä sä tarkotat?" 
Mitäkö mä tarkotan?! 
Että oon ihan vitun romuna because of u. 
Anteeks. En mä sua voi syyttää. Mä oon syypää tähän. Olin vaan liian paska ihminen. Niin paska että sä et enää haluu olla mun kaa. 
Nyt oon pieni hylätty romukasa pölyisessä nurkassa. Se jota kukaan ei muista, eikä sillä ole mitään tarkoitusta. 

En vaan pysty. Oon liian heikko. Liian heikko kohtaamaan sun äänen. Anteeks siitä. 

Britney Spears - Everytime, kuuntelin tätä Tammikuussa tosi paljon kun oltiin riidoissa. Ja kuuntelen sitä nyt tosi paljon. Kun oon taas yksin. 

Tänään kostan itselleni tämän. Miksi olin niin surkea. Miksi epäonnistuin taas? Miksi olen aina syyllinen. 
Minä olen huomannut, että en osaa pelata elämän peliä...tahdon luovuttaa. En ole kyllin hyvä selvitäkseni. En ole kyllin hyvä. 
Voisimpa olla täydellinen. 

They opened the door, to my insanity

Kotona, oon väsyny. 

Mielessäni toivon että jos joku näkis mut kun viiltelen, tai kun oon vetäny lääkkeitä liikaa...soittais ambulanssin. Ja mut vietäs jonnekkin turvaan iteltäni. Mut ei semmoista mulle suoda. 

Mä en kykene itse pyytämään apua. Mä en halua että kukaan sekaantuu mun elämään. Itseasiassa haluisin vaan potkia ihmisiä pois mun elämästä. 

Tää maanpäällinen elämä on vaan yhtä helvettiä. 

Kaikki on mun päänsisällä. Ehkä siks mua ei ymmärretä, kukaan ei voi ymmärtää kun ne ei tiedä minkälaista mulla on. 

Olokin on niin syyllinen, ei siksi että taas varastin siitä kaupasta. Vaan tiedosta miten paljon tuskaa mä aiheutan mun ympärille. 

Sä et voi ymmärtää kuinka mä pelkään
sä et voi ymmärtää kuinka mua ahdistaa
sä et voi ymmärtää että mä en pysty
sä et voi tietää miltä musta tuntuu
sä et oikeasti tunne mua kokonaan - olenko todella se ilopilleri?
yritän esittää sun vuokses
esitän onnellista, jotta sun olis helpompi.
Anteeksi, että esitän, esittäminen on vaan helpompaa kun kertoa totuus.

Mulla on kylmä...vaikka mulla on 2 housut jalassa, pitkähihainen paita ja fleece-viltti harteilla. Se kylmyys kumpuaa sisältä. 

Siihen ei auta vaatteet. 

Joka päivä on eilistä pahempi. En enää hallitse sitä niinkuin ennen se hallitsee minua. Se ei anna myötätuntoa. Se vain tahtoo satuttaa haluaa tietää olevansa vielä elossa, ja surullinen tiedosta että kukaan ei ole vielä huomannut tuskaani, miten murtunut olen. 

That's how depression hits. You wake up one morning, afraid that you're gonna live.  

Toivon todellakin että äiti ei saa päähänsä tulla tutkimaan tätä mun kättä. 

Se kävi sanomassa mulle että mun isoveljelle tulee tänää kaveri tänne. Kuulema yökylään. Ei se haittaa.

Ei se mua estä. Ne kuitenkin on mun veljen huoneessa pelaamassa. 

Inhottaa, multa alkaa loppua sidetarpeet. 

Pakko käyttää epäpuhtaita verisiä sideharsoja ainakin 2krt. 

Ei se käsi ole edes kipeä. Haluisin tuntea koko ajan kipua, jokainen liikahdus ja muistaisin. Se helpottais mun oloa...

En oo terve, tiedän. Mut ei kukaan näitä demoneja mun päänsisältä voi poistaa. 

Let me fly, let me be free.

Ahdistus, suru, tuska, viha. Muistot palautuu. Tahdon viillellä. Tahdon satuttaa itseäni. Tahdon olla rauhassa, tahdon olla yksin. Minä, terä ja musiikki. En halua muuta. Anna maailman pysähtyä. 

En pysty enää olemaan normaalisti, mä ajattelen koko ajan kuolemaa, tai satuttamistani. Don't hate me. 

Miksi mä en voi olla normaali. Normaali ihminen jota kuvottaa ajatuskin itsensä satuttamisesta? Miksi mun täytyy olla tuollainen kuvottava ihminen joka koko ajan haluaa satuttaa. Haluaa tietää olevansa varmasti elossa. 

Miksi haluan tietää olevani elossa kun en tiedä haluanko olla elossa. Olisin parempi kuolleena. Silloin olisin voittaja. 

We only die once.

Oon huonommassa kunnossa kun sillon ku viimeks jouduin osastolle. Valmista osastokamaa. Ei en mene sinne, en! 

Tahdon nauttia vielä 'vapaudesta' koska mulla on semmonen tunne että mä joudun sinne takasin. 

Mä tiedän että mun kuolemanhalu tuntuu R'stä ihan vitun pahalta. Mutta mä en voi mitään sille, mitä mun mielessä on tapahtunu. Sekään ei tunne mua enää. Oon pahoillani. 

Sillonku istuttiin siinä satamassa lähellä vettä..ajattelin "tuonne mä haluan."

We just have to act like everything is fine. 

Kuuntelen musiikkia, Nickelback - Lullaby. 

Onko itsekästä haluta kuolla? Mun mielestä on itsekkäämpää se että jos tietää jonkun haluavan kuolla ja että se kärsii, ja että itse silti toivoo että se jäisi henkiin. Se on mun mielestä itsekästä. Jokaisella on vapaus valita. Ei kaikki oo täällä loppuun asti. 

Pitää tehä tilaa uusille ihmisille. 

Mä en pääse itseäni pakoon. Löydän keinot aina,aina,aina.

Itseltään ei voi piiloutua. Ei ole semmoista paikkaa. 

Eikä karkuun juokseminen auta. 

Mulla on niin kylmä, haluisin tietää mikä mun ruumiinlämpö on tällä hetkellä ku on näin kylmä. Taijan käyä hakee kuumemittarin. 

36.1, ei oo ees kovin alhainen. Joskus mul on nimittäi 34.1.

Väsyttää hirveesti, voisin ruveta hetkeks nukkumaan...aika kuluis nopeesti siinä jos nukkusin pari tuntia vaikka. Tosin voi olla et mä en pysty nukahtaa.

How can i escape from the demons in my head?

The devil is a friend of mine

Mä tiesin tekeväni sen. Mä tiesin.
Nyt mua pelottaa et äiti haluu kattoo tota mun kättä ja näkee ne uudet viillot. Yks on niin iso et se varmaan pitäs tikata...
Kun mä viiltelen iltaisin, tuota kättä...oon 2 iltana ollu ulkona. Jos olisin kotona, mua vastaan iskeytyy järkyttävä tuska syyllisyydestä, muistan kaikki valheeni mitä olen äidille kertonut.
Haluan tehdä sen jossain, jossain neutraalilla maaperällä. 
Huomaan taas miten paljon vihaan itseäni. 
Kuitenkin, käsi on kipeä. En uskalla purkaa tuota pakettia siitä ja nähdä että missä kunnossa se on. 
Nyt kerron teille minun hassun pienen salaisuuden..
kun istun yksin siellä ulkona, pimeässä terä viiltäen ihoani. Mä toivon et joku...joku vois pelastaa mut iteltäni. 
Mut ei kukaan pelasta, olen toivoton.
I act like i don't care, but deep inside it hurts. 

Musta tuntuu et oon yksin maailmassa. Vaikka maailma on niin helvetin suuri oon yksinäinen. 
Oon vaan väsyny tähän kaikkeen. 

En ollu töissä keskiviikkona, en ollut töissä torstaina, enkä tänäänkään mene töihin. 

Ensi viikkoon tuntuu olevan tosi pitkä aika. Ihan liian pitkä aika. Nukkuisin koko viikonlopun jos vain voisin..mutta se ei taida onnistua. Harmi, en vain jaksaisin nousta sängystä aamulla kun tiedän minkälaista taistelua kokopäivä on mieleni demoneja vastaan. 

Radiossa soi: Katy Perry - Teenage Dream

Vajoan pikkasen syvemmälle yksinäisyyden ja surun syövereihin...

I didn't choose to be this way. 

Lähden 9 bussilla keskustaan. Ollaan R'n kanssa pummilla tämä päivä. 

Toivottavasti pystyn kapuamaan edes hetkeksi pois tästä olotilasta. En halua olla tämmöinen Roosan seurassa. 

Around my wrists my shackles lay.

I'm falling down

I'm scared that if I let myself be happy for even one moment, that the world's just gonna come crashing down. 

Lupasin äitille, en enää viiltele. Mut oon jo pettäny sen lupauksen. Mä en osaa olla viiltelemättä tota mun kätee...mut se huomataan kuitenki heti. Ja jos se huomataan...joudun takas osastolle. 

En osaa purkaa sitä sieltä. Vaan haluun satuttaa itteeni. Mä en osaa lopettaa sitä. Mä en pysty. 
Miks oon näin heikko. Heikko surkimus. 
Mul on kylmä, kun mä tiedän mitä tulen vielä tänään tekemään itelleni. 
Mä tiedän sen koko ajan. Mä teen sen missä tahansa, millä tahansa, milloin tahansa. Aina mä löydän keinon saada viiltoja. Oon tosi psyykkisesti heikossa kunnossa tällä hetkellä...se on jo fyysistäkin väsymystä...en oikee jaksais mitään. 
Mä etin mun linkkarit takasin kun äiti lähtee töihin. Palautan ne ennen kun se tulee takasin kotiin.
Oon kauhee. Mut en voi itelleni mitään, mulla ei oo mitään sanomista tähän, en voi mennä väliin. Tai väärä minä puukottaa mut kuoliaaks. 

Oon todellakin loukussa. Ansassa mustan mieleni syövereissä. Kylmyydessä, pimeydessä.
Kaiken piti mennä toisella tavalla...mut asiat lähtikin menee takas tähän. Nyt oon taas tässä tilanteessa. Jo kerran flipanneena. Jokanen aamu tuo tuskaisen tiedon mun tajuntaan et joudun kärsii vielä yhen päivän lisää. 
Tänään kun olin Roosan kanssa. Näin päässäni kuvan meistä tekemässä kaksoisitsemurha. 
Sen järven vesi....se oli niin synkkää, pimeää. "Sielun riistävää" minä sanoin.

Mul on kylmä, ja mua ahistaa ihan sairaasti. Jos voisin, nukkusin vaan jokapäivä...kokopäivän. Mut en voi luovuttaa niitä asioita mitkä vielä pitää mut pinnan tuntumassa...jos päästän niistä irti niin mä vajoan kokonaan. 
Everyday is a struggle. 
Mä en oikeesti enää jaksa. Mä en vaan voi sanoo sitä mun äidille, se ei ymmärrä. Haluun kertoa sen jollekkin. 

Kylmyys on tarrautunut minuun, eikä se päästä irti. Se on kolkkoa valotonta kylmyyttä, ja se kumpuaa sisältä päin. 
Kipu tykyttää oikeassa reidessäni, läskissä reidessä. Olen ällöttävä. Inhoan itseäni. Haluan kuolla, haluan pois, haluan piiloutua. Mutta karkuun en pääse, en pääse itseäni pakoon.
Mikä mua vaivaa? 
Mun on pakko saada viillellä. Ihan pakko...odotan että äiti lähtee töihin. En haluaisi tuottaa hänelle tuskaa. 
Hän sano mulle "ens kerralla, kun sä vedät yhen viillon..mä vedän kaks". 
Ei,ei,ei,ei,ei,ei,eiei!

Pitäis 1,5h jaksaa odotella. 
Äiti ei ymmärrä mua. Se ei ymmärrä miks mä satutan itteeni. 
Mä vaan en voi muuta, mulla ei oo vaihtoehtoja. 
Mä en pysty kohtaamaan itseäni ilman terää, se tappais mut muuten, hitaasti ja kivuliaasti viiltelemällä. Se käskee mua viiltämään se kertoo minkälaisia viiltoja se haluaa, mitä mun pitää kirjailla tai mitä pitää piirtää. Se pakottaa, jos en toimi...se painaa puukon terän mun kurkulle ja sivelee ihoa...kysyy: "todellako? minä olen sinä..ja minä määrään." 
Miten mä muka voisin vastustaa itseäni? Mahdotonta. Ei mun pitää toimia tän mukaan. Mun pitää kuunnella mitä se sanoo mulle. 
En saa tuottaa pettymystä. 

Ens tiistaina olisi se eka poliaika ja tiistaina äiti varmaankin tulee koululla käymään. Maanantaina, joo maanantaina. Se on vain suunnitelma mun päässä. 
Mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa. Miksi kukaan ei ymmärrä? 

Mä oon syvällä synkkyydessä, en kykene juurikaan näkemään iloisia asioita mun elämässä. Oon tullu sokeeks niille. Näen vain pimeyden, ja tunnen kylmän. 

Mut niin se poliaika on se alotusjuttu ja siinä ollaan minä ja äiti yhessä. Sen jälkeen alkaa mulla vasta ne omat käynnit. Mua ahdistaa se eka, kun siinä on myös äiti. Mun pitäs jotai lappuja täyttää siihen mukaan. Mut en oo vielä jaksanu. Huoh* Nii en mä sillä ekalla kerralla pysty puhumaan vielä mistään. 
Sit kun pystyn, niin toivon että en joudu takasin osastolle. 
Toivon et se avopuoli pystyy tarjoomaan mulle tarpeeks tukee. 
Mun masennuslääkkeitten teho on varmaan loppunu. En tunne enää vaikutuksia. 
Oon kokoajan mielimaassa. Tekstiviesteihin heittelen hymiöitä ettei niiden ihmisten tarviis tietää mun olevan taaskin allapäin. Mulla ei vaan oo enää muuta. Mun suunta on alaspäin,.. 
She would never let herself have hope again. 

Miks mun maailma on muuttunu tämmöseks? Millon se tapahtu? Millon  mun maailma muuttu kokonaan mustaks...? 
Viiltely tuo mulle jollain tavalla myös turvaa, tunnen olevani elossa...ihminen, elävä. 
Niin. Äh, pitää odottaa ihan liian kauan. En kestä, en kestä. 
Mun vaan on pakko. 
This pain inside just won't go away. 

Pitäs varmaan mennä hetkeks vaikka leikkii Zilin kanssa niin äiti näkis minun olevan voimissani ja 'iloinen'. En tykkää olla feikki mutta mulla ei ole muita mahdollisuuksia kuin kulissit. Että hän ei mene ja pilaa mun elämää uudestaan sairaalalla. En halua semmoista. Joten pidän kulissin yllä, se vie vitusti voimia mutta on helpointa..
Just turn off the light don't wanna see me die. 

I'm not always strong

Nyt mä kirjotan vaan ajatuksiani sen mukaan mitä niitä ilmestyy mun päähän. 

Eli kirjoitan ne tänne sen tarkemmin ajattelematta loukkaako ne jotakuta tms. 

"Vaikee pysyy kuivil ku naapuri pitää huumeluukkuu" 

Näin tästä kuvannollistetaan että vaikee olla viiltelemättä, kun ympärillä tapahtuu koko ajan asioita mistä syntyy halu viillellä. 

Äh, en jaksa yrittää...mun vaan on pakko. 

Mä en osaa elää sen asian kanssa et Roosa viiltelee. 

Mä haluisin viillellä nyt. Mut en tee niinkun ennen, en heti eti terää ja viiltele. Koitan purkaa tän ahistuksen nyt eka kirjottamalla. 

Mä pelkään et mä en pysty vastustaa sitä terän mahtia...

Mä pelkään et mä teen itelleni jotain. Mä pelkään et mä otan liian suuren yliannostuksen lääkkeitä. 

Mut jos mä kertosin jollekki, et mä oon myös ottanu yliannostuksen lääkkeitä ja näin...niin joutuisin luultavasti osastolle. 

Ja osastolle mä en haluis..mut musta oikeesti tuntuu et mä en pakosti pysty olee viiltelemättä. 

Mä en haluu pois tekevästä, jos joutuisin takas osastolle nii mä en sais mitää numeroita nostettuu joulutodistuksee. 

Musta tuntuu et masennus on taas huipussaan. Se jyräs mut...totaalisesti.

En tiiä kiinnostaako ketään lukee näitä mun blogi tekstejä. Oishan se hauska tietää et joku seuraa mun elämää...sieltä ruudun takaa. 

Käsi on todellakin kipee, eniten toi ranne...mistä raavin nahat veke sillonku raavin sitä itkin ja ajattelin "Miksen mä pääse mun ihon läpi" 

Mä en oo täällä kotona turvassa iteltäni mä tiiän, mut minne voi mennä itteään piiloon. Kun se toinen Viivi tulee puukko kädessä mua päin...ei oo piilopaikkoja. 

Kiinnostas tietää paljoha mä saisin masennustestistä pisteitä tällä hetkellä. 

Arvatkaa mitä kelailin yöllä ennen ku nukahin "Ens viikolla otan koulussa yliannostuksen lääkkeitä."

En tiiä mitä mä tosta tällä hetkellä ajattelen, varmaan että > Mä oon hullu < 

Huoh, aamusin en jaksais nousta...haluun vaan maata sängyssä kuunnella aamupoikien ilosta höpötystä, ihmissuhdemankelia ja mysteeriääntä ja palauteboxia. Miettiä mikä mussa on vikana. Miks en osaa enää hymyillä.

Eilen kun tein sukulaisille joulukortteja jossa oli minun, Roosan ja Roosan siskon kuvia...Mä en hymyilly yheskään kuvassa. Silmät ei loistanu...lasittunu katse ja suupielet alaspäin. 

En tunne eläväni. > Eläväkuollut < 

Vai peräti kuollut elävä..? 

Mä en haluu lopettaa viiltelyä, se on ainut tapa tuntee et mä todellakin oon elossa. 

Oliko toi se väärä viivi? Sekö sanoi noin?

Mut toi on totta. 

Mun elämä on pelkkää sumussa laahautumista. Mut kun saan terän käteen ja upotan sen mun ihoon, sumu katoaa hetken mun päässä on ihan kirkasta ja sitten sumu taas laskeutuu kunnes tulee seuraava viilto ja seuraava ja sitä seuraava. 

Mul on palava tarve...halu viillellä. Ja ehkä mä sit viiltelenki...en voi tietää. Suihkuun mennessä 'Väärä' viivi voi ottaa musta vallan. Mut toisaalta...mistä mä voin tietää kumpi Viivi on se oikee. Kun toinen haluaa satuttaa ja tehdä vääriä asioita. Toinen haluais elää unelmaansa mutta makaa kuilunpohjalla kykenemättä liikkumaan mihinkään. Kuilussa on pimeää ja kylmä. Ei valoa, ei  lämpöä. That's what i feel inside me. 

 Äiti kävi tässä äsken...en muista mitä se sano...jotain höpötti et haluu tulla koululle keskustelee mun open kanssa jostain. 

En jaksanu kuunnella tarkemmin. 

Oon väsyny,..mun mieli on väsyny. Oon taas pohjalla...tuska tiputti mut tänne. Tuska kaikesta mitä mun ympärillä on tapahtunu ja tapahtuu edelleen. 

En tiiä, olo alkaa olee sitä luokkaa et osasto ois mulle paras vaihto ehto. Mut siel ei voi blogata :( 

Siellä tunsin olevani vähä paremmassa turvassa ku täällä kotona. 

Nää seuraavat päivät mä varmaan teen elämäni suurimpia valintoja. Älkää olettako mitään kun ette tiedä. 

Kun mieli on musta, pala aurinkoo löytyy repust tai käsilaukusta

Huomenta! kello 7.19 heräsin puol 7.
En meinannu saaha nukuttua, päässä pyöri liikaa ajatuksia ja sen takii varmaa sit kans heräsin näi aikasin.
Mul on tänää töitä, ehkä ihan hyvä saan ajatukset jonnekki muualle ku näihi masentavii juttuihin.
Mulla on kauheen huono-olo, ja Roosa en osaa vastata sun kysymykseen. Mä haluisin.
Mut tällä hetkellä on liian vaikeeta. En osaa vastata mihinkään tällä hetkellä.
Mulle tuli mieleen et ehkä vois olla ihan hyvä jos menisin takas osastolle, mut en halua luopua "elämästäni" taas.

Itsekäspaska  oon pahoillani. Satutan sua taas. Mä en tee sitä tarkotuksella, mut sun pitää ymmärtää et nyt on taas suunta hukassa.
Oikeesti mä oon kauheen itsekäs.

Mitenhän tässä käy?
Mä en kestä nähä Roosan haavoja. Mut tiedän et Roosaa sattuu yhtäpaljon nähä mun haavat. Mut mä en joskus ees vaivaudu peittämään niitä.

En tiiä mitä kirjottaisin, pää lyö tyhjää. En enää tiiä haluunko mä elää? Mä en haluu elää tätä hetkee. Haluun elää sillon ku kaikki on hyvin.

Mitä mun pitäs tehä et mä saisin mun ajatukset jotenki järjestykseen?
Haluisin puhuu jonkun luotettavan aikuisen kaa, mut en mun äidin.
vielä 5pv siihen ekaan poliaikaan, entä jos flippaan ennen sitä. Ja siel on äiti mukana niin en haluu puhuu näistä jutuista mitkä mun päässä pyörii tällä hetkellä...toivon et jaksan sinne ens viikkoon asti flippaamatta uudestaan.
Masennuslääkkeet, ei tunnu tällä hetkellä auttavan yhtään. Miks siis edes jatkaisin niitten ottamista...?
Tai ehkä mä jatkan, ja koitan uskoo parempaan huomiseen.
En tiedä.

Vihaan tätä epätietoisuuden tilaa pääni sisällä. En tiiä vastauksia yhtään mihinkään.
Haluisin vaan nukkua tän ajan yli, herätä siihen et kaikki on hyvin.
En mä tiiä onko kaikki mun ympärillä hyvin, mun pään sisällä ei ainakaan ole.

Niinku mun ope mulle tiistaina sano: "Nyt sun pitää keskittyä niihin kivoihin asioihin sun elämässä ja tehä semmosia asioita mistä sä tykkäät."
Oon samaa mieltä. Mut en tällä hetkellä pakosti osaa tunnistaa niitä kivoja asoita, voin kyllä yrittää tehä asioita mistä tykkään.
Pitäs koittaa ajatella positiivisesti...kohta on mun synttäritkin ja joulu.
Jos mä vaan pysyisin ilosena..

Voisin lähtee koiran kanssa aamulenkille...kello tulee ihan just 8. 
Äitin ei sit tarviis käyttää sitä.

= Olin rikki ja sä keräsit osat =

Eilen se sit tapahtu. Mä flippasin totaalisesti. En muista eilisestä hirveesti, muistan vaan itteni istumassa autiossa puistossa, linkkari toisessa kädessä...syviä viiltoja toisessa kädessä.
Muistan myös sen et join yhen lonkun siel ja otin sit 1300g ketipinoria, eli suuren yliannostuksen. Mietin sen jälkeen et selviänköhä kotiin asti.
Kyllä mä selvisin. Menin kylppäriin...heitin sen verisen hupparin pois...sit huomasin et lattialla on verta koitin pyyhkiä ne mut mun pää oli niin sumussa et en tiiä sainko mä ne pyyhittyä, päässä heitti ihan kunnolla sillon...en meinannu pysyy pystyssä nii konttasin olkkarin sohvalle lepää. En tiiä kauanko mä siinä olin, mut sydän hakkas ihan vitusti, ja tajunnantaso laski ja mua väsytti ihan hirveesti. Kun koitin nousta siitä ylös ekan kerran nii en päässy ihanku oisin painanu 500kg sit jäin siihen sohvalle makaamaan ja mul oli jotai ihme nytkähyksiä koko ajan.
Jossain vaiheessa olin ryöminy äitin sänkyyn...ja sit tänne omaan huoneeseeni.
Tänä aamuna ku aloin heräillä en hallinnu kroppaani yhtään, luulin hetken et oon vammautunu jotenki.
Mut sit koitin viel nukkua...hetken päästä äiti tuli siihen..sai mut hereille.
Se sano et se on tosi huolissaan ja oli jo yöllä huomannu mun käden...ja kun se ei ollu nähny mun lääkkeitä missään, se oli aatellu soittaa ambulanssin.
Sit se kahto sitä mun kättä ja oli ihan kauhuissaan, sano et se vie mut lääkäriin tai jonnekki. Sit rupesin itkee "En haluu takas Julkulaan" varmaa tunnin itkin ja rukoilin siltä et ei lääkäriin koska lääkäri laittais mut kuitenki takas osastolle.
Äiti sit anto mulle viel yhen mahiksen...eikä vieny mua lääkäriin.

Jos oisin ottanu pikkasen enemmän ketipinoria en ois pakosti heränny tänään ollenkaan.
Oon pahoillani tästä Roosa, en osannu eilen ajatella selkeesti mitään..mun päässä pyöri vaan se et sut viiään pois mun luota ja se on mun syytä.

En ollu tänää töissä, äiti ei antanu mun mennä ku oisin voinu saaha sieltä jonku infektion toho käteen..

Mut huomenna kyllä meen. 

Lupasin äitille et en viiltele enää, niin ku oon luvannu R'llekki. Nyt mä pidän sen lupauksen, vaikka se todennäkösesti on vaikeempaa kun koskaan ennen. 

Osa niistä haavoista vuotaa vieläki. 

Voitko antaa mulle anteeks kulta?

Tein ison virheen, mut en koskaan oo halunnu sun luotas pois. 

'Ku ymmärtää kaiken, antaa kaiken anteeks.'

Oon oikeesti ihan helevetin pahoillani. Tiiän miten paljo tän lukeminen sua satuttaa. 

Oot monesti kysyny et kumman valitsisin...sut vai napit.

Sut tietenki...mut anna anteeks. 

'Älä oota sitä mitä ei oo olemas'

Yritinkö mä eilen itsemurhaa? Mä en tiedä. Ei tuo lääkemäärä mua ois tappanu, eikä ne viillotkaan.

Mä en tiiä mikä mua vaivaa...mun teki eilen mieli puhua meijän open kanssa sillon kun mulla oli tosi paha olo.
Pitänee laittaa kriisikeskuksen numero kännykkään et jos toi tapahtuu uudestaan niin en heti purkais sitä pahaa oloo ja ahistusta itteeni, juttelisin ensi jonkun kanssa.
Mulla on semmone olo, että tää ei ollu vielä tässä.
Mutta mä en haluu osastolle...pitää jaksaa sinne asti et mul alkaa ne poli käynnit.
Nyt mul on ollu tosi hankalaa itteni kaa, niinku eilisestä voi päätellä. Koneisto ei enää kestäny...pää levis kesken matkan.

Haluun tuntee eläväni, mut joka päivä mä en oo ees varma et elänkö oikeesti.
'Miksi sen pitää aina vangita alleen?' 

Sä voit näyttää mulle suunnan, opastaa mua kulkee oikeeta reittiä.
Eläminen tässä murheiden maailmassa, on vaikee hymyillä. Suruu, tuskaa ja ahdistusta...

En osaa elää ilman sua.
Entä jos meidät erotetaan.
Sit on pakko turmella tähän astinen elämä ja karata kotoo. Alottaa uus elämä jossain kahestaan.

Rakas mä kuulen ku sää huudat. Kuuletko sä kun mä huudan ku tarvitsen sua...?
Mä huusin eilen, mut et ollu kuulemassa.
Mut ei oo sun syytäs se mitä eilen tapahtu.
Oon vaan tosi pahoillani siitä.
En haluu menettää sua. Oot liian tärkee menetettäväks.

Osa must hajoo jos en saa olla sun kans...senhän sä jo tiiätki, toivottavasti...
"Jos mä flippaan mä korvaan sen sulle..."
Mä oikeesti korvaan sen sulle..

Sä olet mun, elämäni nainen. Lupaan sulle etten mä tarvii ketään muuta ku sua.

"...Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.." 

Muuttaa mieltäs mä en voi

Huoh *syvä huokaus. 

Nähtiin tänää R'n kaa koulus. Kuulin pelottavia uutisia, mm. että mahdollisesti jompikumpi meistä joutuu vaihtaa koulua. 

Open kaa oli keskustelu, ja se näytti mukavan puolensa siinä. Ja iltapäivällä oli sählyä, se oli kivaa. Päästiin 15 vaille 2 koulusta mut olin kotona vasta 15.03

Sanoin sille et mul on ollu vähä hankalaa, niin ku onkin..itteni kanssa taistelua jälleen Viivi vs. Terä 

Tähän mennessä terä on voittanu lähes aina. Mut sitä en opettajalle kertonu. 

Oon tosi harmistunu. 85%  varmuudella R joutuu laitokseen...itestäni en tiiä. Mut sil oli se koe aika, eikä ois saanu tulla yhtään mitään poliisi/sossu juttuja. 

Mun vika...anteeks rakas. 

'Se päivä vielä koittaa kun kahleet riisutaan, ja rakkaus voittaa pimeyden kirkastaen.' 

En oikee tiiä mitä mun päässä liikkuu. 

Mun ja Roosan tapaaminen yritetään kokonaan estää. Mut eikö ne tajuu et siitä ei seuraa mitään hyvää,, vaan täydellinen sotatila. Me ei voida suostuu semmoseen...meitä ei saa erottaa, voi tulla ruumiita.

En pysty, mä en vaan pysty. Oon taas väsyny, masentaa ja ahistaa. 

Vihaan itteeni tällä hetkellä...liikaa.

Oon epäonnistunu ihmisenä, oon pilannu monen ihmisen elämän mua erittäin hyvin kuvaava sana:

S Y Y L L I N E N

Taidan tatuoida sen joskus vartalooni. Mikäli oon sillon joskus viel tääl maanpäällä. 

Todellisuus, menneisyys, muistot, unet = Kaikki ne on ihan sekasin mun päässä. En tiiä onko joku juttu tapahtunu oikeesti, en muista missä järjestyksessä asiat on tapahtunu...jos ne ees on tapahtunu. Luulen jotain unia todeks, ja todellisuutta uneks. 

Mulle sanottiin et mun todellisuuden tajua ei saatu testattua, joten ajan kanssa näkee onko sitä.

Musta tuntuu että se on heikentyny aika radikaalisti, mikäli siitä on mitään jäljellä.

Mulla menee päivät, viikot, kuukaudet, vuodet...ihan sekasin. 

Kauanko tää jatkuu? Tää piina? on semmonen tunne et en jaksa tätä kovin kauaa. 

'Mieti mitä pelii pelaat. Kohtaat itses joka päivä, ja sinä päivänä kun delaat.' 

Pitää oikeesti miettiä. Ihan vitun kovaa. 

> Leijona  - elän ennen kuin kuolen

"Sun sydäntä se raastaa, elämä vituttaa

Löydät ittes maasta, johon tuska sut tiputtaa
Täältä tahdot pois, koska sä et enää jaksa
Lipun nollataksa, eihän kuoleminen maksa
Mut se käy vaan yhteen suuntaan, sitte kai sä senki tajusit
Kerran lähet pois, et pääse takas vaikka haluisit
Et mietihän tarkkaan ennenku sille tielle ratkeet
Tiedän miten helposti siivet unelmilta katkee
Partaterä kiiltää, kuolema silmis siintää
Nyt seisot kylpyhuoneessa, aikeis rantees auki viiltää
Ja näät peilist kasvos, kenties viimeistä kertaa
Koht nukut kylpyammees täynnä verta
Nukut ikuista unta, jää paljon tekemättä
Asioita kokematta, paljon elämää elämättä
Eli mieti vielä kerran, pystyks oleen sitkee
Vai jätäks sun äitis yksin pimeeseen itkeen"

Anteeks rakas...

> Juju - Opastaja

väsyttää...haluun tietää mitä tapahtuu. 

Taijan lähtee ulos selvittelee päätäni. 

Beibi anna rakkautta, niin mä elän.

Löyettiin ittemme taas poliisiasemalta.
Äh...saa nähä mitä tapahtuu.
Voi olla että ne ottaa mut huostaan...meidät.

Mä arvasin et tässä käy näin...
Roosaan ei saa yhteyttä, mua pelottaa mitä sille tapahtuu. Sil ei oo puhelinta eikä se pääse koneelle.
Mun pieni enkeli...mä rakastan sitä niiin paljon.

I know,
Caught up in the middle,
I cry, just little,
When i think of letting go.

Mun takia tää tapahtu. Oon pahoillani kaikesta. Mun syy ja R' kärsii. Anna anteeks kulta,.

Väsyttää, ahistaa ja oon surullinen. Mut en kadu, vaikka rikoksia tehtiinki.
Mitähän mä tänään saan aikaan? En varmaa mitään järkevää.
Ollaanks me taas pohjalla? Musta tuntuu että kyllä.
Väsyny...

Juju - Opastaja, rakastan tätä biisiä.
Oikeesti tuntuu et se valo minkä mä näin tunnelin päässä, olikin junan etuvalo.

"Mulla todisteita ei oo, ei oo, ei oo.
Mut vahva fiilis tulevasta." < Nyt ei oo ees sitä.

Riko, revi, rakasta...huuda se ääneen, tavataan illalla.
Saisimpa kulta nähä sut vielä tänään, kertoo sulle miten paljo rakastan.
Tää kesä...

Tiesin kuinka kylmä käy jos et sä mun viereeni jää...taijan lähtee ulos, tupakoitten, terän ja koiran kanssa.

Mikä meis on vikana?

Se satuttaa

Eilen saunassa mä näin ne R'n jalat, viiltoja täynnä. 
Tuli ihan paska olo. Sit mietin et varmaa toisin päin sama homma. 
Mua ahistaa. Haluisin pysäyttää ajan, siihen et ois hyvä fiilis vaan me kaks. 

Oon pahoillani siitä et oon viillelly..taas. Mä koitan lopettaa sen mut välil tulee semmone olo et siitä ei pääse muulla tavalla pois. 
> Kai sä joskus viel ymmärrät. 

Oon niin väsyny, jaksaminen on vaikeeta. 
Ja tiedä se et tääl on joku joka rakastaa ja välittää. 

Haluisin juomaan...tehä jotain laitonta. 
Toine puoli musta haluis vaan pois. 

Eilen ku oltiin siel teatteris, sä menit heti hiljaseks kun S tuli sinne. Olit poissaoleva ja vaivaantunu. 

Ens viikko pelottaa mua, jaksamisen kannalta.
Olo on semmonen et oon ihan kuilun reunalla ja saatan tipahtaa minä hetkenä hyvänsä...

En jaksa kirjottaa. Nyt ei vaan kiinnosta.

Everything is going to be amazing

Heips!
En eilen jaksanu enää illalla kirjotella ku olin niin väsyny :)
Työpäivä meni hyvin, ja mulla oli tosi mukavaa. Mut otettiin tosi hyvin mukaan siihen talliyhteisöön ja kun se Jukka kävi nii seki oli ihan mukava o.O Ja se oli siel sen takii et sen ipanalla oli ratsastustunti.
Voi juma!

Mutta nii ;) Otin täks päiväks itelleni pari hoidettavaa heppaa ja huomiseks otin 4.
En pahemmin muista mitä kaikkee tein eilen mut semmosii perushommia, ripustelin loimia kuivumaan katon rajaan pelottavasti horjuvilla tikapuilla, ja kuivat loimet laitoin hyllyyn, autoin laittaa heppoja tunnille, autoin ipanoita hepan selkään, pesin parin hepan jalat, laitoin iltaheinät valmiiks kärryyn, hain kauroja toisesta tallista, pesin pari vesikuppia.
Sit kävin välillä kun ei ollu töitä, seuraamassa tunteja :)

Meiltä luultavasti katkee pariks päiväks netti kun äiti haluu vaihtaa meille 100 megan netin heti tänään nii se saattaa katketa hetkeks :s
No mut meitsi lähtee syömään jotain aamupalaa :)
Ilosta torstaita!

Tällä hetkellä mun elämä tuntuu hyvältä. On niin paljon tekemistä mistä tykkään et en ehi murehtia masentavia asioita. :)
Veikkaisin et se on hyvä juttu.
Kulta soitellaan tänään jooko? :)

Talvi aamu =

Heräsin 9 maissa, samantien huomasin että (lumet on vielä tallessa;>) mun kurkku on kamalan kipee. Siihen sattuu koko ajan :s
Mul ois aika paljon tekemistä, olin ahkera jo aamulla ja sain mun vaatekaapin järjesteltyä kun olin onnistunu sen jo sotkemaan.
Vielä pitäs:
- Imuroida
- siivota Papun häkki

Ja tietenki käyä Zilin kaa ulkona.
Oon ollu tänää tosi ilonen, kaikesta huolimatta.
Vähä jännittää eka työpäivä :)

Oon miettiny et pitäskö mun alottaa ratsastus uuestaan :)
Koska arvatkaa mitä :D Ens kesänä, me muutetaan maalle. Tai siis äiti muuttaa, ja minä siinä samalla ennen ku lähen opiskelee, ja ens kesänä me ostetaan hevonen!
Wuhuu.
Mut joo, Jugga-ope soitti mulle just :s
Sano et se tulee tänään käymää mun työpaikalla.
Ja eilen ku lähin 12 koulusta, (olevinaa hammaslääkäri) Nii se kysy et "mikä se sun hammaslääkärin nimi on?"
Sanoin sit et en minä muista ja se sano et "minä ootan jos sinä käyt ettimässä sen lapun.." olin sillei ööööö? En minä tiiä missä se lappu on. :D
Se on oikeesti tuol jääkaapin ovessa mut mulha on oikeesti vasta Tammikuussa se hampilääkäri en halunnu jäähä eilen yksin sinne koululle.

Olin muutenki iha lääkkeissä sillon :s
Vituttaa oikeesti, miks sen jukan pitää tänään tunkee sinne mun työpaikalle. Ois tullu vaikka huomenna.
Oon ehtiny olla siel tunnin ku se tulee :s Nii kiva.
No ei voi mitää.

Viime uusivuosi :p 

Talvi tuli

Menin nukkumaan ennen ku äiti haki kummityttönsä tänne, eli varmaa joskus 2 maissa?
Heräsin sit vähä yli 5 ja väsytti viel sillonki.
Lähettiin 6 käymää siel tallilla, ja ulkona sato lunta aika mukavasti. Sataa siel toki vielki.
Sovittiin vähä työaikoja ja tallinomistaja esitteli mulle paikat ja kerto vähä miten siel toimitaan. Mut saan huomenna sitten kuulla lisää.
Siel tallil on mun mielestä tosi kiva ilmapiiri.
Teen lähinnä iltavuoroja 14-20 eli mulla ei hirveemmin vapaa-aikaa ole työpäivinä.
Ei kait siinä :) Saan ainaki nukkua pitkään.

Mut joo, myö ku vietiin Noora kotii nii kävin ziikaa Roosaa. Se oli nukkumassa, mietin et paljokoha se on vetäny lääkkeitä :/
Meitsi lähtee ettii kellarista tallikenkiä ja sit vietän loppu illan lueskellen ja radioo kuunnellen :)
Toivottavasti nuo lumet nyt pysyis, sais tulla jo pakkaset,.

Ainii, ne sossut tulee 14 mais käymää :s hyh!
Pitänee imuroida täällä ennen ku ne tulee. Ja aattelin laitella valokuvia ja kortteja seinälle, on pitäny tehä se jo monesti mut sinitarra loppu.
Heippa!

Viime talven kuva :) Ihanasti näkyy tässä kuvassa sininen hetki. 

All i want for Xmas is you

Moi! 
Mul on ollu aika kemmanen päivä tähän mennessä. 
Olin koulu ajan ihan lääkkeissä, otin 400mg Ketipinoria, eli 4x annoksen. 
No sit olin aika zombi sen jälkeen ja meinasin nukahtaa matikan tunnille :d Sai oikeesti taistella sitä unta vastaan. Ja silmien auki pitäminen sattu. 
Sitten matikan tunnin jälkee ruokavälkällä olin ihan kanttuvei, varmaa nukuin siinä tai jotai. 
Noo sitpä lähin 12 bussil kotii. 

Vituttaa, meijän koulu aikataulut muuttu nykyään alkaa tasan 9, nii vitun kiva ku mun bussi on tohon aikaan keskustassa ja siitä on semmonen 5-10min kävelymatka. Et kun meil alko ennen aina 15 yli niin ehti ihan kepeesti..
Mie sit varmaan myöhästyn joka aamu. 
Mitähä muuta? Meil on lauantaina koulua :s 

Ulkona sataa lunta o.o 
Toivottavasti tuo nyt kans jäis maahan. 
Tänää pitää käyä siel tallilla, se lupas mulle sieltä paikan mut me sovitaan työaikoja ja semmosta. 

Mun pitäs hakee autosta mun kansio, siel on nimittäi yks paperi minkä tarviin. 
Vähän hassu olo. 
Huomenna tulee ne sossut käymää tääl :s Ihanku ei ois ollu parempaa tekemistä. 

Pitäs varmaa ettiä mun tallikamppeet, ei mitään käryä et mihin mä ne oon piilottanu. :P 
Moro! 

I always stay with you one more night

En mä eilen tarttunu terään, päässä sinkoilevista pyynnöistä huolimatta. Sen sijaan tyydyin tumppaamaan tupakan käteen. Luin Paahteen loppuun, ja alotin lukee uinu,uinu,lemmikkini'ä mut en jaksanu niin pientä tekstii lukee ku pari sivua. Ja väsytti ihan hirveesti...sit rupesin nukkumaan. Mul oli radio päällä koko yön hiljasella mut aamulla heräsin ku aamupojat alko hölöttää siel, ja sit kuuntelin ja torkuin siihe 7 asti.

Sniikattiin äitin kaa sillai et pääsen koulusta lähtee 12, olevinaa hammaslääkäri. Muahahah...
En haluu olla tänää ilman Roosaa koulus ku meil on liikkaa, ei siin mitää tykkään liikasta mut saattaisin olla ainut tyttö mikä ei oo yhtään kivaa.
Jeps, jeps...

Eilinen postaus oli ehkä pikkusen angstinen mut joo, se oli mun fiilis.
Kuuluu mun tarinaan.

Hui, kohta pitäs lähtee venaa bussia. Se on aina myöhässä :s
Mut joo, ilosta tiistai aamua vaan kaikille.

Maroon 5 - One more night, soi radiossa.
Sopii hyvin tilaan mikä vallitsee mun pään sisällä.
Oispa meil yö aikaa ;)

Turhan moni kesken jättää

Ei ahista, ei.
Ei vituta, ei.
Miks tää elämä on tämmöstä? Miks mun elämä on tämmöstä? Miks mun kavereitten elämä on tämmöstä?
Pää on suhteellisen sekaisin, olo jotain: flippaan kohta - kaltaista.
Voi vittu rakkaat, miten teijän poismenoon vois tottuu? Ei mitenkään.
Puhun nyt mun parista frendistä jotka on itsemurhan partaalla..toinen oli koittanu saaha ittesä päiviltä viimeks: eilen.


Haluun paeta todellisuutta. En taho tietää mitä oikeesti tapahtuu. Ne asiat on oikeesti liian kauheita.
Kaikki menee aina vituilleen, mikään asia ei onnistu.

Tunnen epäonnistuneeni, pahasti.
Kyl sä tiiät, jos mä sen tiiän.

Ja mul on yks keino purkaa tätä suruu, vihaa, tuskaa, ahistusta. Oon pahoillani siitä. Mut se auttaa.

'Älä lennä vielä pois, pikkunen.'
Oon yrittäny kertoo näille mun kavereille et ne on oikeesti tosi tärkeitä, et niistä välitetään tääl.
Vaikeeta ja ankeeta.
Kuolema tulee mun silmille.
Voi vittu oikeesti, jos yksikin mulle tärkee menee pois nii meitsi on mennyttä siinä samalla.

Miks multakin pyydetään jaksamista, kun tilanne on tämä?
Oon niin vitun väsyny, eikä kukaan huomaa sitä.
En vittu pysty.

Mitä vittua mä teen?
Haluisin tarttua terään ja lävistää ihoni sillä...katsoa kun verta pulppuaa viiltohaavasta.

Oon pahoillani kulta, ei tää oo sun syytäs. Ja sä tiiät et mul on omat syyni tähän.

Jos tää on ainut keino jaksaa niin se täytyy sallia.
En tiiä mikä mua taas vaivaa, mieli on musta...pala aurinkoo löytyy onneks käsilaukusta (alkoholia+lääkkeitä).

Oikeesti ihan paska fiilis vaihteeks...toivottavasti jaksan huomenna olla virkeempi. 

Otin tänää koulussa 200mg Ketipinoria (mun ilta-annos on 100mg) ja sit panacodin. Ja en oo nukkunu koko päivänä vaik on väsyttäny ihan vitusti.

Voisin kohta lähteä suihkuun ja sit mennä nukkumaan ku pitää huomenna taas herätä aikasi, tosin voisin toisaalta käyä aamulla suihkussa.
Ainii mun pitäs Ziliä käyttää viel lenkillä, en jaksais. Oon niin vitun väsyny ja iha alamais.
Kait se on vaan pakko jaksaa,, vaikka en jaksa. Hassua, ihanku se raja ylittys ja kaikesta rupee tulemaan mulle vaan negatiivisia vaikutuksia.

Ehkä niin.
Mutta joo, minäpä tästä häivyn!
Byeskii..
Rakkaat frendit, yrittäkää jaksaa <3 Voimia.

Mä vihaan maanantaita

Huomenta! 
Aamu alkanu ihan hyvin, vaikka nyt onkin inhottava olo kurkussa O.o 
Tuntuu siltä et ois vetässy kurkkupastillin väärään kurkkuun. 
Ja sitähän mää en oo tehny. 

Mutta joo, mul ois täs nyt luppo aikaa 8.20 asti :) 
Mie meenki huomenna sinne tallille käymää, oli tullu viesti et hän ei oo tänää paikalla syystä jota en teille kerro, eihän se teille kuulukkaan. 

Voisin käyä ettii jotain troppia tähän kurkkuuni :D 
Hetkonen...
Bafucin mint'ejä löysin, must tuntuu et tähän ei mikään oikein auta et tää lähtee vaan itestään. 
Mut ihan vitun inhottavaa. 

Ei kuitenkaan anneta sen pilata tätä aamua. 
Juju - Opastaja, ihana biisi <3 

Mitäs muuta mulla tänään? Oikeestaan ei varmaan mitään kun nyt kerran ei sinne tallillekkaan tarvi mennä :) 
Kattoo sit mitä keksin :) 

Jooo, suunnilleen 10min päästä pitäs lähtee kiitää. 
Voisin käyä tekee jonku nopeen aamupalan. 

Mutta jakselkaas!