Vittu lopeta jo #

Ei vieläkään luottoa vaikka luulin sen jo ansainneeni haista paska. Kaikki pitää Roosaa jonain hirviönä siks en sais tavata sitä. Mennyt on mennyttä eikä sitä voi muuttaa vaikka haluis. Menneen voi vaan unohtaa. Tuntuu pahalta kun äiti ei luota et osaan olla kunnolla.
Onneks täytän kohta 18 ja voin muuttaa minne haluan ja nähä ketä haluan.

Oodi opettajalle. #

Melkein kaikki tavarani oon jo pakannu, paitsi käyttövaatteet. Muutto lähestyy päivä päivältä ja koitan -Nauttia- viimisist viikoist Joensuussa. En aio muistella tätä aikaa pahalla vaikka siihen on suunnattomasti surua ja ahdistusta mahtunut. Oon ilonen et oon onnistunu selättää vaikeudet, päässy yli ja alottanu alusta. Vaikka menneisyyden taakkaa kannan aina mukanani, se taakka on keventyny hurjasti. Niin paljon et pystyn seisoo tukevasti omilla jaloillani; vajoomatta minnekkään missä ei oo toivoa.
Koska aina on toivoa myös sillon kun sitä ei nää.
Tää on ollu mun aika kasvaa ihmisenä ja opetella taas uudestaan tuntemaan oikeita tunteita ja tuottamaan omia ajatuksia sanoin ja kirjoittamalla. Olin todella sulkeutunut puoltoista vuotta sitten. Enkä luottanu kehenkään paitsi Roosaan. En tuntenut muuta kuin ahdistusta. Mulle on tapahtunut monia asioita joita yksinään ei mieli kestä. Muodostuu toimintaa jolla yrittää poistaa pahanolon itsestään, kuten Viiltely. Usein pidin viiltelyä myös rangaistuksena mm. siitä että mua kiusattiin. Että olin aina huono enkä hyvä omana itsenäni. Lääkkeiden väärinkäyttö ja jatkuva humalahakuinen juominen pamit, essot, coodit mitä ikinä sai niitä piti vetää AINA liian iso annos. Usein heräsin lääketokkurassa keskellä päivää tai yötä eikä muistikuvia tapahtuneesta juuri ollut. Liian usein poliisisedät noukki meijät kyytiin kadulta kun oltiin liian huonossa kunnossa huolehtimaa itse itsestämme ja toisistamme. Liian usein valehdeltiin kotona, ootettiin tilaisuutta pölliä viinat ja karata omille teille. Liian harvoin kukaan avasi silmiään sille mikä oli meidän todellisuutta. Ihmiset varmaan luuli että me tehtiin sitä todella harvoin, ei haluttu nähdä totuutta. Me oltiin joka ikinen päivä ja yö joka viikko ja joka kuukausi niin pahassa jamassa itseaiheutetusti että nyt ihmetyttää miksi ei kukaan puuttunut siihen kuin vasta silloin kun peli oli menetetty addioktio syntynyt ja elämä tärvelty. Sitä kesti puolitoistavuotta. Sitten kuvioihin astui meidän uusi opettaja joka näki meidän tilanteen. Se vei mut hoitoon. Se ei sallinut meidän jatkaa itsemme tuhoamista siitä alkoi sairaalakierre ja lukuisat yliannostukset, Itsemurhayritykset ja lopulta mun elämän täydellinen pysäyttäminen. Oon kiitollinen sille opettajalle. Onneks hän näki tilanteen ja toimi silloin kun.muut eivät toimineet. Kiitos Jukka.

I'm looking for the right words to say #

Mulla on erikoisen tyhjä olo. Tääl on ollut monta päivää semmonen hulina ja huiske, nyt on hiljaista. 
Tää talo nukkuu, koko maailma nukkuu ihan ku oisin ainoo joka valvoo. 
Koitan tehä itelleni selkoo itestäni ja tästä maailmasta, siitä mitä tunnen ja siitä mitä arvostan. Koitan saaha selvyyttä kysymyksiin joita mä esitän elämälle. 
Istun täs pimeessä kyyneleet silmissä, yksin ja ympärillä vaan hiljaisuus. Tää ois täydellinen hetki hukkua omiin ajatuksiin. Mä kuitenkin pysyn tässä hetkessä, vaikkei mulla oo nyt sanoja en osaa kertoo mitä tunnen. Ehkä kyse ei ole siitä mitä mä tunnen vaan siitä mitä mä en tunne. Joskus on asioita jotka pahenee niitä ajattelemalla tai niistä puhumalla, silti niit asioita ei pitäis jäädä murehtimaan ne pitäis kohdata f2f. Muuten ne ei päästä ikinä susta irti, etkä sä pysty päästää niistä irti. 
Menneisyydestä pitää osata tietyllä tavalla irrottautuu, se kulkee sun mukana minne ikinä meetkin sun sisällä mut älä murehdi asioita joille ei enää voi mitään. Jossittelu on turhaa, mä uskon että kuitenkin jos jotain epätavallista tapahtuu niin kaikki me jossitellaan. "Jos olisin tehnyt sen eritavalla..." "Jos en olis päästänyt häntä menemään..." 

Life is Bitch and then you die.

Mä käytän tota sanontaa paljon, ja se on aivan totta. Mitä siitä vaikka kaikki menis päin helvettiä, oot köyhä eikä sulla ois varaa maksaa laskuja? Kaikki hoituu aina jotenkin, sit kun ei oo enää mahdollisuuksia, uusia alkuja ja huomisia jäljellä tulee maailmanloppu. Miksi pelätä kuolemaa? Me oltiin kaikki kuolleita ennen kuin synnyttiin. Siks sun pitäs nauttii siitä mitä sul on eikä keskittyä siihen mitä sulla ei oo. Silleen voi löytää onnensa. 

Me itse luomme tärkeysjärjestyksen asioille. Toisille suosio on tärkeämpää kuin menestyminen. Joillekkin tärkeintä kaikessa on raha ja kalliit tavarat, toisille maallinen mammona ei merkitse niin paljon kuin elämä itsessään. Elämä on lahja jonka jokainen joka sen on saanut tekee omanlaisekseen. 

Unelmia kohti täytyy mennä läpi sen kuuluisan harmaan kiven, yhtä hyvää asiaa kohden sun täytyy käydä läpi kaksi paskaa asiaa. Matka ei oo helppo, mut kun saavutat jotain minkä eteen oot tehny helvetisti töitä se tunne on uskomaton. Toisilla ei oo motivaatiota edes yrittää, jäävät itsesääliin kelluskelemaan ja odottavat että joku muu rämpisi sen suon läpi sun puolesta ja voisi itse sitten pyyhältää paikalle ottamaan vastaan kaiken kunnian ja palkinnon. Mun toinen veli tuntuu elävän tolla periaatteella. Se ei tee mitään vain sen vuoksi että voisi toteuttaa unelmiaan, se vain odottaa että kaikki tehtäis sen puolesta valmiiks. Niin ettei hänen tarvitsisi paiskia töitä menestymisen eteen. Tolla asenteella ei pitkälle pötkitä, voin sanoa suoraan. 

Harjoitus tekee mestarin, ja mestaritkin harjoittelee - sanotaan. Eli aina löytyy jotain minkä eteen joutuu paiskimaan töitä tullakseen paremmaksi sillä osa-alueella liiittyipä se mihin tahansa. 

Mr. Probzin - Waves biisi on muuten aivan mahtava, voit kuunnella sen tosta ylempää! 

Vettä, aurinkoo ja yöpakkasia #suomenkesä

#Hevoskesä

Joo-o oon ollu tässä jo viikon kotosalla, ompa aika mennyt nopeesti. Huomenna vika loma päivä ja maanantaina ois sit taas matka kohti joensuuta. 

Kumpa kaikki menis hyvin silleen et oisin kotiutunu ens kesänä. :) 

Kuukaus niin mä muutan, sitten alkaa uus ajanjakso mun elämässä. 

Kerroinksmä et pisteet joilla pääsin kouluun oli sikahyvät. Oon ylpee itestäni. 

Millonhan ne kesähelteet tulee, tääl oli viime yönä pakkasta :D Varmaan ois kiva ollu jossai juhannusfestareilla nukkuu teltassa ku oli noin kylmä. 

Tänään on ollu kiva päivä, meil on täti ja serkku käymäs kylässä. Niitten oli tarkotus lähtee tänää pois mut jäivätki viel yheks yöks. :) 

Oon saanu uusia näkökulmia elämään kun oon jutellu Nooran (7v) kanssa ja kuunnellu sen juttuja. 

Mua jänskättää lähtee syksyl amiskaan kun se on ihan uus juttu. Peruskoulussa kaikki luokka-asteet oli kuitenkin suht samanlaisii silleen rutiinin puolesta. Hyppy tuntemattomaan hyvässä mielessä. :) 

Aattelin heinäkuussa käydä koiranäyttelyissä, se vois auttaa mua rodun valinnassa. Tosin nyt mun listalla on jälellä 3 rotua. Muut on syystä tai toisesta rankattu ulos. 

1. Bostoninterrieri

2. Petit Brabancon
3. Cavalier Kingcharlesinspanieli

Hurmaavia rotuja molemmat, mut en oo tavannu kumpiakaa hirveesti livenä,. ja sen takii haluisin tutustuu niihin rotuihi kunnolla jotta voin miettii kumpi sopis mulle paremmin. 

Tähän pennun ottoon on kuitenki valitettavasti vielä aikaa, sillä pentu tulee taloon siinä vaiheessa kun mä oon kotiutunu. :) Vuosi vielä pentukuumeilua siis!

Mun puhelimen insta ei haluu toimii, en saa laitettuu kuvia. Jospa se alkais pelittää niin voisin lisäillä sinnekki sit. :) 

Eli nyt ois ensviikko töitä joensuus ja 1.7 tuun sit kotiin , oon 2 viikko lomilla, meen pariks viikkoo joensuuhu ja sitpä mulla onkin jo muutto. ;) <3

#Laidunkausi

#Kesä2014

Kuulin itkua ja meni hetki tajuta että itkijä olin minä.

Mun elämä on ollu jatkuvaa taistelua. Suuria kysymyksiä jotka on siinä hetkessä tuntunu niin mitättömiltä "Pidänkö kiinni vai päästänkö irti." Niin monesti olin valmis luovuttaa, niin monta kertaa luovutin mut kohtalo puuttui peliin ja näytti ettei mun hautakiveen kuulu kirjoitettavan "teki itsemurhan".
Musta ei tuu sitä mitä joskus ajattelin musta tulevan, luulin olevani kykenemätön mihinkään. Masennus tekee mielelle tepposet. Nyt mulla on onneks hyvä lääkitys joka auttaa mua selvii niist pienistä harvoista notkahuksista joita mun tielle vieläkin tulee. Kaikillehhan niitä tulee. Ei oo itsestään selvää et elämä ois ruusuilla tanssimista, ennemminkin elämä on ruusunpiikeillä tanssimista.
Mä oon aina ollut kirjoittaja tyyppi, puran mun mielen koukerot sanoilla paperille. Jotkut eivät voi ymmärtää sitä mitä ahdistuksen valtaamana kirjotan se saattaa olla itsetuhosävytteistä mut se auttaa mut yli siitä hetkestä ja se tekee musta kerta kerralta vahvemman. Kerta kerralta mun mielen korkee aallokko madaltuu ja pikku hiljaa mä pääsen eroon siitä mikä mun mieltä on pitkään kalvanut, siitä mikä hiipii yön pikkutunteina mun mieleen ja mikä tahtoo mun edelleen satuttavan itteeni. Sen kyky kääntää mut itse itteeni vastaan on enää todella heikko. Se on pikkupiru mikä mun sisällä on aina asunu, sama mikä meidän jokaisen sisällä asuu ja mikä tulee aina asumaan mutta sen äänen voi kuulla tai olla kuulematta jos on jo tarpeeksi vahva.
Sen voi hiljentää sanomalla, "rakastan itseäni ja moni muukin rakastaa. Olen hyvä tälläisenä ja olen vahva."
Pikkupiru puhuu ajatuksien kautta, kaikki "mä oon paska, kukaan ei välitä musta, kumpa mä kuolisin. En jaksa enää tätä paskaa." - ajatukset on sitä mitä pikkupirulainen sulle puhuu.
On menny kauan että kykenen hahmottamaan mitkä on mun todellisia ajatuksia ja mitkä "mielen tuotetta" ohimeneviä nopeasti päässä käyviä, ja usein myös turhia.

Oon viimesen puolentoistavuoden aikana oppinu rakastamaan itteeni, rakastamaan muita, näyttämään sen ja purkamaan pahat ja mieltä painavat asiat terveellä tavalla.
Ei enää teriä, ei enää tabuja, ei enää päätä sekoittavia aineita.
Mulla on hyvä olla, ja toivon tän saman edistyksen kaikille muillekkin jotka ovat kokeneet samoja asioita kuin mitä mä oon kokenu. Toivon voimia kaikille, voimia pitää kiinni sillon kaikkein vaikeimmalla hetkellä.
Ja rohkeutta kohdata menneisyyden möröt kun aika on sopiva ja henkisesti tarpeeksi vahva.
Toivon ettei kukaan ajautuisi epätoivoisiin tekoihin, sillä aina on toivoa. Aina on mahdollisuus aloittaa alusta ja sen mahdollisuuden nimi on huominen.

Syvällinen teksti mut mun oli pakko päästä purkamaan tää mun päästä. Pakko kirjoittaa maailmalle nähtäväksi, ja kertoa että mä välitän teistä kaikista jotka ootte kokenu saman.

"Ylös katsomal näkee valon syvemmäskin kaivos."

Hyviä uutisia #

80cm, rakas ukkeli.

Vapun kanssa leirillä, vauhtia oli mut jarruja ei niinkään.

Tämä ei tullut mulle yllätyksenä mutta iloitsempa siitä vielä täällä bloginkin puolella, pääsin sisälle Hingunniemeen! Ah, tätä oon odottanut. Viimeinkin pääsen opiskelemaan mun unelma-ammattiin. 
Nyt vaan lakaa tulla hirmu paineita siitä että minkälaista amiskan opetus on ja kuinka mahdan pärjätä noissa normi aineissa. Tää on taas yksi askel lähemmäs aikuisuutta. 

Mun muutto päivä on virallistunut elikkä muutan Joensuusta pois 26.7, 39 päivää jäljellä. 
Me lähdetään heinäkuun loppupuolella käymään tallinnassa muutama päivä. Ihana saada pieni irtiotto arjesta ennen koulun alkua. 

Eniten mua harmittaa jättää tuttu talli, hevoset ja rakkaat ihmiset Joensuuhun. Mutta pidetään yhteyttä ja käyn siellä aina kun mahdollista moikkailee. 
Toivon että ehdin käydä vielä muutamat kisat ennen mun muuttoa. Ja tietenkin vielä mukavia hetkiä kaikkien mulle tärkeiks tulleiden ihmisten kanssa. 

Mulla on heinäkuussa vielä kesätyöt kummulla, meen erityisryhmän leirille avustamaan. 
Oon miettinyt et mun pitäisi tehä tilaus hööksille, tarviisin uudet ratsarit. :) 

Mä oon nyt siis pitkällä lomalla, meen takasin joensuuhun vasta juhannuksen jälkeen. Mul on vikan viikon viel töitä ja tuun varmaa sitten siinä heinäkuun ekalla viikolla takasin kotiin. 

Viime valkka meni kivasti Remun kanssa, vaikkakin kun tultiin loppuun 80cm, jäin tuuppaa hevosta jonkun verran enkä nähny sit paikkoja, siitä tuli pari pudotusta. Mut sit Veera anto mulle ohjeita, käski etsiä paikkaa ja lopettaa tuuppaaminen alkoi taas onnistua. 
Mutta Remu hienona miehenä pelasti mut monta kertaa. :) On se vaan mahtava hevonen. 

 

Töissä #

Tulin 9 tallille ja ensin annoin vilemonille vähän heinää syötäväksi kun se oli karsinassa yön yli. Pakkasin rehusankot kottareihin ja kävin viemässä aamuruoat ulos hevosille. Sitten kävin tallissa antamassa Vilemonille rehut ja lähdin ulos täyttämään vesi astioita.
Samalla keräsin rehusankot pois ja katoin vähän hevosten terveydentilaa.
Vesien laiton jälkeen menin talliin tekemään iltarehuja. Sit otin Vilemonin narun jatkoks ja lähettiin syömään vihreetä. Vilemon ei voi olla tarhassa kun se karkaa sieltä niin ollaan sit ulkoiltu riimussa. :)
Sittempä siirsin muutaman hepan toiselle laitsalle. Siivosin Vilemonin karsinan, täytin uusiks vesiä ja tietty kirjotin viestejä seuraavalle vuorolle muutamasta hepasta. :)
Nyt ollaan Vilemonin kaa ulkona ja kohta aattelin pestä pari vesisankkoo ja harjapakkia ja niiden harjat sit puuhata Vilemonin kanssa jotain kentällä.
Tämmönen oli mun työpäivä. ;)
Perushommia, tosin tänään on ollu tosi vähän töitä on ehtiny pitää vapaata hommien välissä. (: En pistä pahaks.
Joo ja tosiaan illalla valkkaan ja huomenna Kotiiiin <3

Hepsuilua #

Juu eli tänään perushommien jälkeen kiipesin ratsaille. Ensin menin Iivolla joka on eri lämppäreitten risteytys. Iivo on tosi stressiherkkä hevonen ja lisäks sillä on head shaking syndrooma eli ratsastus ei sinällään kovin nautinnollista ole. Mentiin about 45min ja lähinnä erilaisia tehtäviä käynnissä koska siinä Iivo kulki rennosti ja oli hyvin kuulolla. Muutamat pätkät mentiin ravia mut se oli selkään niin huonon tuntusta et ajattelin et mukavampi mulle ja hevoselle tehä helppoja juttuja. Tehtiin väistöjä, voltteja, ympyröitä, pysähyksiä ja peruutuksia ja Iivo oli kiva.
Seuraavaks hain Vikin laitsalta, hevosella oli tosi hauskaa leikkiessään 'ota kiinni jos saat' piti turvautua sit leivän voimaan et sain ukon sieltä pyydystettyä.
Vikin kanssa tehtiin samoja juttuja kun Iivon kanssa mutta keskityttiin raviin, ja Vikillä on tosi kiva ravi istua vaikkakin se välillä kiihtyy silleen ex-ravuri tyyppisesti.
Laukassa mentiin vaan ympäri kenttää kevyessä istunnassa niin hevonen sai käyttää koko selkää ja liikku mukavan rennosti. ;)
Nyt ollaan menossa mehikseen, oli tunti vielä Kummulla ja ratsuna mulla oli meijän tallin jättis Malta-tamma. Tosi kiva ratsastettava, tunnilla keskityttiin avoihin ja siirtymisiin ja ratsastettiin heppoja rennoksi. Tehtiin mm. Kolmikaarista kiemura-uraa jossa eka kaari laukassa toka ravissa ja vika laukassa. Sitten mentiin ihan uraa pitkin laukkaa ja tehtiin pääty-ympyrät ja kaarevat urat pitkille sivuille. :)
Kiva päivä ollu. Nyt kylmään suijkuun ja nukkuu!

Täytyy uskoo itteen #

Työviikko alkoi taas aamu herätyksellä, nousin 40min liian aikasin joten jäi aikaa kahtoo siinä aamulla finn derpyä nauhalta. Toivon et oisin joskus itekki nii hyvä ratsastaja et pääsisin kisaa tollasii kisoihin. :)

Laidunkausi on alkanu joten työnkuvaani ei kuulu tällä hetkellä se perinteinen karsinoiden siivous koska hepat on yötä päivää ulkona. Oli kuitenkin mukavan rempseä päivä ja jos jotain tallilta löytyy niin töitä niin ulkona kuin sisälläkin.
Otin tänään taas Vilemon aasin käsittelyyn ja harjoiteltiin ohjas-ajoa. On se vaan niin aasi tuo vilemoni :D Sellasta se on.

Nyt ois tarkotus ottaa iisisti tää ilta ja huomenna töihin ja tarkotus ois hypätä Viki suokin selkään. Illalla menen kummulle omalle tunnille.

Vaan taivas on rajana, älkää siis ajatelko ettette pystyis johonkin.
Mun tänhetkinen tavote on päästä hyppää puhas 80cm rata ulkopuolisiin ja 70cm ruusuke matkaan. Toivottavasti tavotteet täyttyy ;) Aina ei voi voittaa muttei aina voi hävitäkään!

Boy I adore you #

Mua on yritetty kiusata nyt muutamana päivänä mut se on jääny yritykseks. Oon vahva ja oon kiusaamisen yläpuolella. Se ei pysty musertaa mun itseluottamusta enää. Oon sinut itteni kanssa. ;)
Mitä muhun ja Petriin tulee ollaan samoil linjoil meidä suhteesta. Toki halutaan tästä kaikki mahollinen irti ;)
Mä tiedän et Petri on sellanen mies joka särkee sydämii mut mun kaa suhtees oleminen on muutenki vaativaa. Oon niin itsenäinen ja oikukas luonne. Mut jotain hyvääki nii oon aivan umpirakastunu. Ja rakkaus on kaikkein tärkeintä maailmassa!
Onneks huomenna alkaa työt :)
Elämä on ihanaa!
Tossa kuvassa on mun ja Zilin lempipaikka kotona. Joenrannassa sillan alla ;) Siellä on ihana istuu ja ihmetellä.

Living high #

Leiriltä sain ihanan rusketuksen mum käsivarsiin. Mulla on nyt 2x 1h ulkoiluja...nautin tästä säästä :) Hyvä musiikki ja aurinko. Poltin just mun vikan röökin..eiköhän tää ollu tässä. No more cigarettes.
Pääsisköhän käymää rantsulla. Ei huvittais sisällä kököttää :)
Viikon päästä mul on asiakassuunnitelma ja jään siitä sit kotilomille, piitkälle lomalle. Muutan pois joensuusta viimistään 1.8 eli puoltoista kuukautta vielä täällä. Mut oon onnellinen, elämä hymyilee ja niin hymyilen minäkin!
Parin viikon päästä tulee tulokset koulusta. Ei mua jännitä, koska tiedän pääseväni sisään.
"I wish I could make it easy, easy to love me." Silleen sanoin Petrille mut meijän suhde on edelleenkin on-off tyylinen. Kumpikaa ei osaa päästää irti. Mut oon tyytyväinen tähän. <3 Asiat muuttuu jos kohtalo päättää niin. :) Onneks ens viikol on työharjotteluu niin päivät kuluu nopeemmin.
Pitää nauttia kesästä ja syödä jäätelöö.

brand new #

Muutoksen tuulet taas puhaltaa eli blogin ulkka vaihtu ja samalla blogin nimi ja osote. Uusi nimi on Viivi Tuulikki ja blogin uus osote viivituulikki.blogspot.fi ja entinen osote oli siis viivinhevosunelmia.blogspot.fi
Mulle tulee aina välillä tarve uudistaa ja nyt tää taas uudistu kunnolla. En koe et haluan pitää mitää täyspäivästä heppablogia. :)

Öitä! 

Just give me a words #

Eppu normaali - Tuhansien murheellisten laulujen maa
Eppu normaali - tahroja paperilla
Eppu normaali - joka päivä ja joka ikinen yö 

Sopivat hyviin mun tämän hetkiseen oloon joka on aika hämmentävä. 
Kaikenlaista on tapahtunu, ei suoraan liity minuun. Mutta semmonen asia jolta ei voi silmiään sulkea, uhka perheväkivallasta. Ei meidän kotona vaan sukulaisissa. Mitä MÄ voin tehdä? Kun en tiedä. Pelottaa vaan muiden puolesta ja haluisin auttaa. 

Tää on niin tuttu aihe mulle että mä hermostun. Koska en halua että tällästä tapahtuu mun lähipiirissä. Mä en hyväksy sitä ja mietin vaan keinoja saaha se loppumaan. Keinoja saaha puhuttua järkee. 

Pitäis varmaan koittaa suoriutuu nukkumaan, mut ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa. Taidan ottaa pienen breikin, laittaa koneen kiinni ja mennä ulos istuu hetkeks kuuntelee yön ääniä. Se on rauhottavaa. 

Toivon vaan et kaikki mun rakkaat ois turvassa. 
Viha on ulospäin pyrkivää pelkoa.