Mä olen kohdannut mun demonit

Voi ei. Eieiei en halua takasin sinne. 
Mutta en voi muutakaan. Mukana hirvveesti särkylääkkeitä diapameja ja ketipinoria :P 
Yksikön urpot oli laittanu mulle liikaa mirtazapiinia mukaa nii nukuin yön sit 2 semmosella ja 2 ketipinorilla. 
Mut nii, en tiiä millo sit pääsen koneelle seuraavan kerran ja bloggaamaan :( 
Mua on ärsyttäny tänää hirveesti, mä kiihyn 0-100 sekunnissa kun ajattelenki paria tosi ärsyttävää ohjaajaa siel yksikös, mä en vaan yksinkertasesti siedä niitä. 
Oon tosiaanki tuntenu eläväni, mut pelottaa et mä en kestä olla enää siel kaukana poissa. 
Mä en halua olla siellä, mut pakotan itteni ees yrittämään viihtyä, mut kun siel ei oikeesti oo mukavaa mä vaan valehtelen ja uskottelen itelleni silleen et en töppäis liian pahasti. 
Mikä mussa oikeesti on vikana? 

Voita sun pelot, alota elo,

 anna kanootin kulkee melo,melo.

 Maailmalle on turha olla vihanen,

 alta kaunis, mut päältä niin likanen.

Jujua <3 

Kohta mua tullaan jo hakemaan :( 

No mut sit kun pääsen seuraavan kerran bloggaa, nii on varmaa tosi paljon asiaa. 

Cheek- Puhelinlangat laulaa, soi mun päässä. Semmone rallatus et jää oikeesti päähän soimaan. 

Ainii pitää käyä ettii pari leffaa mitkä otan yksikköön mukaani. 

Mut se ois niinku sonmorosenjoro! 

Mä oon kuu, ja tanssin kanssas nytkin

On ollu ihan mahtava päivä vaihteeks. 
Henkkamaukalla oli alet ja löysin sieltä 3 housut 2 paitaa ja vyön. :) Vaihteeks jotai muita housuja ku collareita. Sit käytiin kultajousessa laitattamassa mulle korvikset ja sit viel anttilassa mistä löysin halvalla nickelbackin levyn, sit äippä tuli hakee ja käytiin viel Roosan luona ja tultii meille. 
Siinä sit ihailtiin ostamiamme vaatteita ja sit lähetiin luistelee. Ei vitsi miten hauskaa oli, meikä ei meinannu pysyä pystyssä ja se oli ihan kaoottista :D 
Sit Roosa hiero mun selkää <3 Kiitos rakas, ja myö käytiin iltalenkillä koiran kaa ja suunniteltiin miten ihanaa meijä tulevaisuus voi olla sit joskus. Ja miten meijä pitäs muuttaa elämäntyyliä nyt, vähä jarruttaa tätä menoo. 

Sit viel illanpäätteeks sain R'ltä Diapameja ;) Hehe, et hyvää joulua vaan. 
Kiitos <3 
Tulevat kyllä tarpeeseen viel jokupäivä.

Huomenna mä sit joudun takas yksikköön :( No mut onneks mun lemppari ohjaaja tulee hakee. Se tekee lähöstä tosipaljo helpompaa. 

Sit oon tänään leikannu Papun kynnet ja käytettiin sitäki ulkona :) 
Nyt väsyttää jo mukavasti enkä oo viel ees ottanu iltalääkkeitä. Heh, tää on aika harvinaista. 
Roosan  äiti oli tänään ihanan virkee kun äske käytiin tytöt viemäs sinne takas. Se on jonku aikaa ollu iha zombi, oli kiva nähä et seki on elossa vaihteeks. 

Hmm...Pitänee huomen herätä suht aikasi nii ehin puuhastella kaikkee mukavaa viel sillo aamusel. Iltapäiväl mut tullaan hakee :/ 
Ääää....no mut loma on menny hyvin ja pääsen tammikuussa jo uuestaan lomille, tod näk. 

Mä en tarvii terää, mää en tarvii alkoja enää niin paljo, mä en tarvii huumaavia lääkkeitä juuri ollenkaan, mut mä tarviin Roosan ja tupakkaa ja lääkkeitä sillai sopivasti :D 
Heheh...sillokku on lääkitys kohillaan nii elämä hymyilee. 
Jeps, veli pyys et antasin tän koneen sille ku rupeen nukkuu. Tottahan se mulle passaa, ja voisin itseasias kohta ruveta koisii niin jaksan sit huomenna nousta vaikka 8 ja lähtee rakittimen kaa lenkille :D heehhe...
Öitä, rakkaat! 

Mä en tarvii mitään muuta ku sut

Puolen tunnin päästä pitäs lähtee kapeen.
Aattelin tehä pikasen bloggauksen täs ennen sitä. Päivitin ton blogini bannerin, otin ton kuvan sillä viikolla kun jouduin sinne laitokseen, mul oli just ollu vääntöö ohjaajien kaa ja tosta haavasta mis on lasinsiru irtos toinen tikki, rupesin sitä sit härnää tunkemalla ton sirpaleen ihon sisään, ja seuraavana päivänä toi oli tulehtunu ja turvoksissa. Hehe.
Mut niin, ajattelin et laittelen tähän postaukseen ottamiani kuvia kun mul ei nyt oo oikee mitää juttuja päässä mitä tähän haluisin kirjotella.

Kaikki nää kuvat on mun ottamia. Elkää kopioiko niitä, älkääkä ottako omaan käyttöön. Tosi tylsä postaus mut teen illalla sit viel uuden postauksen kun ollaan käyty kapes ja luistelemas.
Ilosta Torstaita! <3

- Viivi

Mä oon tässä, kautta kiven ja kannon

Vihdoinkin. Tuntuu et oisin odottanu montamonta vuotta tätä päivää, päivää kun pääsen kotilomalle.
Oli inhottava elää epävarmuudessa, tietää että sossutantat päättää pääsenkö näkemään perhettäni jouluna vai en.
No mul oli onnee ja oon kotona, eikä tässä mitään. Oon vaan rikkonut kotilomasopimusta jo aika kiitettävästi, siinähän yksi ehto on täydellinen päihteettömyys ja voin sanoa että olen jo sortunut tupakkaan ja alkoholiin. Heh ;)

Tänään meillä siis oli "jouluaatto" tänään minä ja Roosa ruvettiin virallisesti seurustelemaan.
Sain ihania joululahjoja ja huomenna ajateltiin käyä vähän shoppailemassa ja sitten luistelemassa illalla.
Roosan 5v pikkusisko tulee meijän kaa luistelemaan ja se on sen eka kerta luistimil, ja myöki viimeks joskus ala asteella luisteltu.
Nyt mulla on ihan hyvä mieli, ei ahdista juuri lainkaan. Tiedän et tää loma ei kestä ikuisesti, et mä oikeesti joudun takasin sinne "vankilaan".

Huomasin saaneeni blogilleni uusia lukijoita, kiitos teille! Oikein mukavaa ja lämmintä uuttavuotta!
Oon kotona nyt perjantaihin asti ja koitan blogata joka päivä. Mut sit tulee varmaan taas pitkä tauko kun en tiedä millo pääsen seuraavan kerran koneelle :(
Mulla on aivan järjetön vauvakuume, toivon et en tässä tekis mitään typerää mut siis joo ei siitä ehkä sen enempää.

Nyt vähä pelottaa. Kun mulla on lomalääkkeet omissa käsissä, mutsi ei vahi miten mä ne käytän. Entä jos en söis niitä vaan säästäsin ja ottasin sit yksikössä yliannostuksen? Miks mulle tulee tämmösiä ajatuksia? Miks en osaa olla normaali?

Tuntuu et mul ois hirveesti tekemistä nyt ku oon himas, miks en vaan vois ottaa rennosti? Ei vaan pysty, ehkä on kertyny niin paljo tunteja ilman tietokonetta nii tuntuu et pitää surffata kaikki sivut läpi mitä internetistä löytyy, ja tuntuu et en tiiä yhtään mitä maailmalla tapahtuu. Meitsi on iha outsider.

Tää kone mil nyt oon on mun veljen entine läppäri, äitin nykyne. Mun kone on sysätty tonne hyllylle häpeemään en ees tiiä toimiiko se :3 Parempi ois toimia, tää on nimittäi ihan paska ja sikahidas jajajajaja vaikka mitä.

Väsyttää ihan sikana. Veikkaampa et huomen iltana on iha hirvee olo ku tiiän et se on vika päivä mun kotilomaa minkä oon kokonaa kotona. Ja varmaa mun vanhat ja raihnaset luut ja lihaksetki huutaa armoa sen luistelun jälkee. Vittu mul on joku ikäkriisi, ja mikä mun ikä oli? 15, henkinen ikä 52...
Tunnen itteni oikeesti hirveen vanhaks ku voin puhuu tyyliin " Sillon 10 vuotta sitten kun minä olin nuori..."

Roosal on vintti täynnä vauvanvaatteita, hyväkuntosii ja älyttömän sulosia. Sen mutsi kuitenki aikoo heittää ne kaikki roskiin, niin myö aateltiin tuua ne tänne meille turvaan.
:)
Ja tässä vauvakuumeessa sit kyylätään niitä :D

Mut joo taijan ruveta puuhastelee nyt biljoonaa asiaa yhtäaikaa enkä sit saa mitään niistä tehyks..no ei rupeen ziigaa niit vaatteita läpi.

Öitä, rakkaat!

En haluu syödä mun lääkkeitä

Moi! Oon enon luona niin pääsin taas koneelle. Yksikössä kun meil nuoril ei oo viel toimivaa tietokonetta, ja vaikka olis nii emmä sitä sais käyttää. Huoh. 
Tiistai oli ihan kauhee päivä, mua ahisti ihan sairaasti ja olin iha maassa. 
Lähetin eilen Roosalle postia. 
Emmä tiiä mitä mä teen mun elämällä. Mä en pääse peruskoulun vikaa luokkaa läpi tällä kertaa. En oo suorittanu paljo mitää oppimääräyksiä. 
Mulle sanotaan et ei pitäs ajatella sitä. Mua vaan ahdistaa tosi paljon. Haluisin Roosan lähelle. 
Paska olo. Haluisin satuttaa itteeni. En haluu enää julkulaan enkä sairaalaan haluun kuitenkin lisää viiltoja haluun tuntee miten lämmin veri pulppuaa kun terä uppoo syvälle mun ihoon. 
En tiiä en jaksais aamulla nousta haluisin vaan nukkua sen päivän ohi. Haluisin säilöö mun lääkkeitä, hajottaa tavaroita.

Kirjotan yksikössä tosi paljon paperille kun en pääse käyttää konetta mut sit kun pääsen koneelle nii kirjotan taas joka päivä. 
Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään. 
Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Kun mä kuolen. 

"Kun tytön maailma romahtaa, tyttö miettii miten tätä paskaa enää jaksaa.
Yksin huoneessansa yksin aina, yrittää tappaa sen pahan mikä sisäl painaa.
Kysymys vaan kuuluu riittäkö aika, riittäkö tahto jatkaa ennenku itse on vainaa,
paras ystäväkin lähti ja jäljet jätti, kunpa joku välittäis vois kääntyy jonkun puoleen
Rakas päiväkirja ehkä sä ymmärrät, miks mun on mentävä.
Pää havittelee taivasta kädet saksia, ei enää mikään auta ei nosta pinnalle,
vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle, tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti.
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu,
ei koskaan enää tässä samassa sängyssänsä nuku"

 

En jaksa. En tiiä miten saisin itteni jaksamaan? Mikä sais mut jaksamaan?
Miks mua ei kuunnella? Mä en jaksa ottaa apua vastaan. 
Mulle yritetään saaha tarvittavaks lääke joka on semmone et alle puoltuntii sen otosta tyyppi simahtaa ja se pitää unessa vuorokauden. Sehä voi olla ihan hyvä. Toivottavasti ne saa sen mulle. 

Nämä ovat niitä päiviä, jolloin en saa unta,
olen niin väsynyt, että voisin vaipua uneen,
kaadun sänkyyni mutta olen yhä hereillä.

Nii, on vaan niin vaikeeta.
Mun pakoni loppuun juostu on. 
Tiedän sen mutta haluisin silti vaan paeta. 
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää. 
Mut se vaatii multa lisää verta. Se haluu et mä satutan itteeni 

 

 Haluisin nyt vaan nukkua,nukkua ja nukkua. 
Sitten haluisin riehua ja räyhätä hajottaa paikkoja. 
En tiiä. Mikä vittu mussa on vikana? Minkä ihmeen takia mä oon niin heikko et en pysty hallitsee niitä demoneita. Miks ne aina saa musta vallan. Miks miks miks? 

Tunnin päästä pitää palata yksikköön. Onpa sitten ilta aikaa angstia. Voisin huomenna soittaa Roosalle. 
Sain tänää polttaa pitkästä aikaa. Vittu et maistu hyvältä. 

  
En tiiä, tekis mieli vetää ranteet auki. Nukkuu sängys täynnä verta. Mut joku mussa haluaa nähä mitä mulla olis tulevaisuudes tarjolla. Tuntuu vaan siltä et siel ei oo mitään. 
Mul on nyt semmonen paikka et en haluu ryssiä sitä...mut mä oon epäonnistuja, onnistun aina sössimään kaiken. Mä oon surkimus. En ikinä osaa mitään. 

Huoh, Viidestoista vuosi alko painajaisineen. Joka yö herään painajaisiin, herään omaan huutooni, vilkasen kelloa, nukahan, aamulla herään itkien, väsyneenä, lääketokkurassa.
Mitä elämää tää on. 

Mut jos me lähettäs yhessä parempaan paikkaan? Musta tuntuu et ei tää elämä oo meitä varten. Eikö me voitas poistuu täältä yhdessä rakas? Saatais olla ikuisesti yhessä, ei enää murheita eikä kukaan enää ikinä loukkais meitä. Se on ainoo keino päästä demoneilta karkuun. 

Im trying to be a better person. But its hard. I cant do this anymore. I wanna go. 

Putoan > 
Putoan >>
Putoan >>> 

Miten pääsen enää ylös? 

          

Matkalla kadotukseen

Joo oon viel elos ehkä just ja just. En oo päässy bloggaa enkä tiiä näkyyks tääkään teille. Täs on ollu vaikka mitä oon ollu 2 kertaa osastol 2 kertaa sairaalassa ja mut sijotettiin kiireellisesti toiselle paikka kunnalle. Mul on huomenna synttärit. Mul on ikävä mun frendei ja perhettä.
Miks mä aina pilaan kaiken.
Esitin olevani kunnossa et pääsin tänää osastolta pois. Oikeesti mun mieli on edelleen maassa ja haluisin satuttaa itteeni. Päässä hyrrää erilaisia itsemurha suunnitelmia. Mul on ollu nyt 15 tikkiä käsissä. Hyvä minä.