Mun on vaikee sopeutuu tänne. Todellisuus iski päin naamaa, ai helvetti tääl joutuu alottaa aivan alusta. Ihan kun ois taantunu siihen aikaan kun jouduin mehikseen.
Kaikki katoaa, jokanen saavuttamani asia ei merkkaa enää mitään. Mut pakotetaan asettuu tän paikan muottiin. Montako yritystä saan ennen kun mut tuomitaan mahdottomaks ja heitetään pihalle?. Oon aivan helvetin peloissani. Tahon pois, mikä ois helppo reitti ulos tästä.
Voisimpa vaan sulkee silmät ja oisin kotona kun avaisin ne.
Oon nähny pohjan ja pelkään sitä et oon kovaa vauhtia luisumas sinne. En jaksa pitää kiinni näistä päivistä kun en tunne oikeen mitään. Olo on tyhjä ja väsynyt.
Mul on paasto menossa, mun on pakko saada kontrolloida itteeni jossain asiassa. Tuntee et ohjat on mun käsissä. Lisäks jokanen paastottu päivä tuottaa mulle hyvää oloa. Tää tekee musta henkisesti paremmin voivan. Fyysisesti saatan tietty alkaa romahtaa mikäli tää venyy tosi pitkäks ajaks (yli 2vko).
Lupasin äitille et lopetan,,,viimistään sit kun jalat ei kanna ja taju lähtee.
Yritän vaan vielä roikkuu kiinni jossain, etten aivan kokonaan menettäis otetta. Sit on liian vaikee enää palata. Tää on mun oljenkorsi tähän hetkeen.
Eppu Normaali - murheellisten laulujen maa <3
"Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa, hälle kohtalonkoura juottaa väkijuomaa..."
On vaan kestettävä. Mä vaan keksin aina näitä juttuja jotka voi kuulostaa hullulta mutta ne auttaa mua.
Tsemppiä sinne uuteen paikkaan:) alku tietenkin hankalaa, kaikki on uutta. Rohkeasti vaan kaikkeen mukaan ja kasvatat siellä luottamusta. Kotiin pääsy lähenee! Ja mieti alkavaa koulua, wautsi:)
VastaaPoistaKiitti tsempistä!! :) Alku aina hankalaa mut vauhtiin kun pääsee on vaikee pysähtyä.
VastaaPoistaTsemppiä paljon!
VastaaPoista(T. Tiia H. Oltiin Julkulassa huonetovereita :D, salanimellä kirjoitan blogia nyt)
Tsemppia hirmuisesti!! Sä kestät kyllä ❤
VastaaPoista