Pakko luottaa, elämä kantaa #

1,5 vuotta mun kasvutarina, pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. 
Huostaanotto oli pelottava ja mulle täysin vieras asia, kun se tuli omalle kohdalle olin surullinen ja vihainen. Vihasin maailmaa, tuntui kuin mut ois petetty. Nyt kun mietin se oli paras keino pysäyttää mut ja ohjata mun elämä takasin raiteilleen, olin aivan hukassa sillon. Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.  
Tie on ollu kivinen ja usein kävi niin et vedin mutkat suoriks ja olin taas ongelmissa. Kun vihdoin tajusin että mä touhuillani vaikeutan vain ja ainoastaan omaa elämääni, seuraukset vaikuttaa loppujen lopuks vaan mun tulevaisuuteen onnistuin ottaa itteeni niskasta kiinni ja aloin laittaa asioita järjestykseen aikuisten avulla. Se mulle on ollu kaikista vaikeinta, hyväksyä se et joku auttaa. Oon aina halunnu selvitä ongelmista ja haasteista yksin, nyt se ei enää tuottanu tulosta. Oli pakko pyytää apua. 

Moni on sanonut mulle että ei ole ennen nähnyt kenenkään lapsen tuollaisesta lähtötilanteesta kuin mulla oli selvinneen tähän missä oon nyt näin nopeasti. Otan sen kohteliaisuutena. 

Ajattelin tähän postaukseen kirjoittaa mun tavotteita, jotka haluan saavuttaa. 

Heinä-/elo-/syyskuu 2014: 
-Muutto pois mehiläisestä uuteen sijaiskotiin, lähemmäs omaa kotia. 
-Hevosenhoitajan ammattitutkinnon aloittaminen Kiuruvedellä.
- Kotiutumisprosessin aloittaminen

Joulukuu 2014/Tammikuu 2015: 
- Kotiin muuttaminen


2015: 
- Huostaanoton purkaminen

Siinä mulle tärkeimmät, ja oikeasti toivon että aikataulu noissa asioissa olisi tuo. Noi on isoja asioita. Mut mul on suuret voimavarat ja kattava tukiverkosto, jos putoan joku ottaa kiinni. Toivottavasti kuitenkin mun elämän lattia kantaa mut läpi vaikeittenkin aikojen. ;) 

Tänään ajattelin imuroida olisin leiponut jotain mut meil ei oo sokeria nii eipä mitää herkkuu oikein saa aikaseks. :) Täti ja serkku tulee kuulema käymään, yllätys visiitillä. 

Zili ekaa päivää kotona <3