En haluu syödä mun lääkkeitä

Moi! Oon enon luona niin pääsin taas koneelle. Yksikössä kun meil nuoril ei oo viel toimivaa tietokonetta, ja vaikka olis nii emmä sitä sais käyttää. Huoh. 
Tiistai oli ihan kauhee päivä, mua ahisti ihan sairaasti ja olin iha maassa. 
Lähetin eilen Roosalle postia. 
Emmä tiiä mitä mä teen mun elämällä. Mä en pääse peruskoulun vikaa luokkaa läpi tällä kertaa. En oo suorittanu paljo mitää oppimääräyksiä. 
Mulle sanotaan et ei pitäs ajatella sitä. Mua vaan ahdistaa tosi paljon. Haluisin Roosan lähelle. 
Paska olo. Haluisin satuttaa itteeni. En haluu enää julkulaan enkä sairaalaan haluun kuitenkin lisää viiltoja haluun tuntee miten lämmin veri pulppuaa kun terä uppoo syvälle mun ihoon. 
En tiiä en jaksais aamulla nousta haluisin vaan nukkua sen päivän ohi. Haluisin säilöö mun lääkkeitä, hajottaa tavaroita.

Kirjotan yksikössä tosi paljon paperille kun en pääse käyttää konetta mut sit kun pääsen koneelle nii kirjotan taas joka päivä. 
Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään. 
Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Kun mä kuolen. 

"Kun tytön maailma romahtaa, tyttö miettii miten tätä paskaa enää jaksaa.
Yksin huoneessansa yksin aina, yrittää tappaa sen pahan mikä sisäl painaa.
Kysymys vaan kuuluu riittäkö aika, riittäkö tahto jatkaa ennenku itse on vainaa,
paras ystäväkin lähti ja jäljet jätti, kunpa joku välittäis vois kääntyy jonkun puoleen
Rakas päiväkirja ehkä sä ymmärrät, miks mun on mentävä.
Pää havittelee taivasta kädet saksia, ei enää mikään auta ei nosta pinnalle,
vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle, tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti.
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu,
ei koskaan enää tässä samassa sängyssänsä nuku"

 

En jaksa. En tiiä miten saisin itteni jaksamaan? Mikä sais mut jaksamaan?
Miks mua ei kuunnella? Mä en jaksa ottaa apua vastaan. 
Mulle yritetään saaha tarvittavaks lääke joka on semmone et alle puoltuntii sen otosta tyyppi simahtaa ja se pitää unessa vuorokauden. Sehä voi olla ihan hyvä. Toivottavasti ne saa sen mulle. 

Nämä ovat niitä päiviä, jolloin en saa unta,
olen niin väsynyt, että voisin vaipua uneen,
kaadun sänkyyni mutta olen yhä hereillä.

Nii, on vaan niin vaikeeta.
Mun pakoni loppuun juostu on. 
Tiedän sen mutta haluisin silti vaan paeta. 
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää. 
Mut se vaatii multa lisää verta. Se haluu et mä satutan itteeni 

 

 Haluisin nyt vaan nukkua,nukkua ja nukkua. 
Sitten haluisin riehua ja räyhätä hajottaa paikkoja. 
En tiiä. Mikä vittu mussa on vikana? Minkä ihmeen takia mä oon niin heikko et en pysty hallitsee niitä demoneita. Miks ne aina saa musta vallan. Miks miks miks? 

Tunnin päästä pitää palata yksikköön. Onpa sitten ilta aikaa angstia. Voisin huomenna soittaa Roosalle. 
Sain tänää polttaa pitkästä aikaa. Vittu et maistu hyvältä. 

  
En tiiä, tekis mieli vetää ranteet auki. Nukkuu sängys täynnä verta. Mut joku mussa haluaa nähä mitä mulla olis tulevaisuudes tarjolla. Tuntuu vaan siltä et siel ei oo mitään. 
Mul on nyt semmonen paikka et en haluu ryssiä sitä...mut mä oon epäonnistuja, onnistun aina sössimään kaiken. Mä oon surkimus. En ikinä osaa mitään. 

Huoh, Viidestoista vuosi alko painajaisineen. Joka yö herään painajaisiin, herään omaan huutooni, vilkasen kelloa, nukahan, aamulla herään itkien, väsyneenä, lääketokkurassa.
Mitä elämää tää on. 

Mut jos me lähettäs yhessä parempaan paikkaan? Musta tuntuu et ei tää elämä oo meitä varten. Eikö me voitas poistuu täältä yhdessä rakas? Saatais olla ikuisesti yhessä, ei enää murheita eikä kukaan enää ikinä loukkais meitä. Se on ainoo keino päästä demoneilta karkuun. 

Im trying to be a better person. But its hard. I cant do this anymore. I wanna go. 

Putoan > 
Putoan >>
Putoan >>> 

Miten pääsen enää ylös?