31.8.2012

Mä huudan kun mä tarvitsen sua...

Ällötän itteeni. Ei miks mä taas söin? 
Pakko saaha tää paha olo pois. Mul on idea..mut en tiiä toimiiko se. Let's try. 

Jotain hyvää, löysin todella vahvoja huumeeks luokiteltavia särkylääkkeitä täält, panacodeiki löytyy. Mut ei kovin montaa. 
Haluun tän paskan olon vekee. 

En tiiä minkälaisia tunteita tää postaus kenessäkin herättää. Mut this is the life. '
"Aina ei voi voittaa." 

"Mitä mä tääl teen? Sä et oo tääl ees..."

Oon pahoillani, petin lupaukseni taas. Mut siitä on jo jonki aikaa. 
Oon aivan helvetin pahoillani et en kertonu sulle, ja et oon silti kattonu sua silmiin ihan ku mitään ei ois tapahtunu. 
Must tuntuu et oon pettäny sut jo liian monta kertaa. Mä en ansaitse sua, enkä sun luottamusta.  

Sä uhraat vapautes mun takia. Oon hemmetin kiitollinen siitä. Mä rakastan sua. Tiedä se! 
Sä oot mun enkeli. Ja uhraan mitä vaa sun takii. 
"Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta.
Osa hajoo, jos en saa olla sun kans.
Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans.
Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla.
Mä lu
ulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken.
Sinä, elämäni nainen."

Oon täällä sua varten. 
- <3 Viivi 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3