Enkelini

Anna anteeks.

Mä valehtelen itselleni, valehtelen muille kuvittelen että kaikki ois paremmin päin mutta ei nyt mun silmät aukes tajusin että "ei hele" mun asiat on huonommin kun ennen. Okei, te ette ehkä halua kuulla tätä tai ehkä teitä ei kiinnosta, mutta mä en osaa nukahtaa jos en oo viillellyt, yksi pieni viilto ja veren näkeminen lohduttaa mua. 

Päivisin mä yritän olla reipas, yritän jaksaa mutta ei jykevimmätkään muurit kestä ikuisesti. Ja ne kaikki pienetkin ilkeät sanat voi tehdä muuriin syviä halkeamia tai pahimmillaan saada muurin sortumaa. 

Oletko koskaan tuntenut pakottavaa tarvetta nähdä kuinka terä lävistää ihon ja ihon alta rupeaa pulppuamaan verta, hitaasti. 

Sain Roosan blogin osoitteen, kun pyysin sitä. En ole vielä lukenut en tiedä pitäisikö..voisin tämän postauksen jälkeen käydä lukemassa. 

Mä tiedän että Roosa lukee mun blogia, on varmaan ainut lukija...

Viimeks kun nähtiin Roosan kaa, kerroin sille et yhen laulun sanat muistuttaa mua meistä "Poltat mua kuin kynttilää ilman ilmaa etkä nää, kun vierellesi tukehdun."

Mä tiiän olevani kamala..miten voin aina saaha Roosan tuntemaan syyllisyyttä mun olo-tilaan. No ehkä Roosakin siihen vaikuttaa mut ei se syyllinen ole, mä  olen syyllinen vain minä. Tällä hetkellä mun tekis mieli itkee mut en osaa. Haluisin halata Roosaa mut pelkään että se torjuis mut. 

Roosa kerto mulle asioita joita en ois pakosti halunnu kuulla, ne vaikuttaa muhun pyörii mun päässä ja sai mut näkee painajaisia. Siinä unessa Roosa ampu mut, niinkuin Roosa kertoi halunneensa tammikuussa tappaa minut, mä ymmärrän. 

Mä oon satuttanu sua, mut satuttamalla sua mä satutin myös itteeni. 

Aina kun toista sattui toinen oli tukena, onko enää niin? Vai emmekö vaan enää osaa kertoa ja näyttää sitä toisillemme.

Mä en tiedä kuinka kauan mä jaksan mun mieltä. Voiko mielen lopettaa? 

Nyt käyn tekee ihan pienen viillon sitten luen Roosan blogin sitten meen nukkumaan. Toivotaan että Roosa ei tapa mua ens yön unessa, tai vaikka tappaiskin niin toivottavasti ehin kertoo sille miten paljon mä sitä rakastan ja kuolen hänen puolestaan. 

                                                                               Anteeks.