En oo koskaan ollut erityisen hyvä koulussa...nyt kasin kevät menossa ja mulla menee entistä huonommin.
Mulla ei oo isää, se kuoli -06.
Musiikki on mulle todella tärkeetä, en varmaan olis tässä jos ei olisi musiikkia.
Mulla on asioita joitten takia jaksan tätä elämää. Niitä asioita on: elämäni tärkein ihminen serkkuni Roosa. Hän pitää mut pinnalla, paitsi silloin kun me riidellään...sillon Roosa upottaa minut kuin ankkurin.
Minun koira, Zilin vuoksi jaksan herätä aamuisin.
Mä haluaisin puhuu jollekkin joka vois auttaa mua. Mut en pysty, mä en koskaan näytä mitä tunnen enkä pystyisi puhumaan siitä. Mua on sanottu tunteettomaks, mutta en mä ole. Mun tunteet ovat piilossa katseilta.
Sisälläni surua, poskella kyynel, mielessä vapaus.
En tahdo olla yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3