I'm looking for the right words to say #

Mulla on erikoisen tyhjä olo. Tääl on ollut monta päivää semmonen hulina ja huiske, nyt on hiljaista. 
Tää talo nukkuu, koko maailma nukkuu ihan ku oisin ainoo joka valvoo. 
Koitan tehä itelleni selkoo itestäni ja tästä maailmasta, siitä mitä tunnen ja siitä mitä arvostan. Koitan saaha selvyyttä kysymyksiin joita mä esitän elämälle. 
Istun täs pimeessä kyyneleet silmissä, yksin ja ympärillä vaan hiljaisuus. Tää ois täydellinen hetki hukkua omiin ajatuksiin. Mä kuitenkin pysyn tässä hetkessä, vaikkei mulla oo nyt sanoja en osaa kertoo mitä tunnen. Ehkä kyse ei ole siitä mitä mä tunnen vaan siitä mitä mä en tunne. Joskus on asioita jotka pahenee niitä ajattelemalla tai niistä puhumalla, silti niit asioita ei pitäis jäädä murehtimaan ne pitäis kohdata f2f. Muuten ne ei päästä ikinä susta irti, etkä sä pysty päästää niistä irti. 
Menneisyydestä pitää osata tietyllä tavalla irrottautuu, se kulkee sun mukana minne ikinä meetkin sun sisällä mut älä murehdi asioita joille ei enää voi mitään. Jossittelu on turhaa, mä uskon että kuitenkin jos jotain epätavallista tapahtuu niin kaikki me jossitellaan. "Jos olisin tehnyt sen eritavalla..." "Jos en olis päästänyt häntä menemään..." 

Life is Bitch and then you die.

Mä käytän tota sanontaa paljon, ja se on aivan totta. Mitä siitä vaikka kaikki menis päin helvettiä, oot köyhä eikä sulla ois varaa maksaa laskuja? Kaikki hoituu aina jotenkin, sit kun ei oo enää mahdollisuuksia, uusia alkuja ja huomisia jäljellä tulee maailmanloppu. Miksi pelätä kuolemaa? Me oltiin kaikki kuolleita ennen kuin synnyttiin. Siks sun pitäs nauttii siitä mitä sul on eikä keskittyä siihen mitä sulla ei oo. Silleen voi löytää onnensa. 

Me itse luomme tärkeysjärjestyksen asioille. Toisille suosio on tärkeämpää kuin menestyminen. Joillekkin tärkeintä kaikessa on raha ja kalliit tavarat, toisille maallinen mammona ei merkitse niin paljon kuin elämä itsessään. Elämä on lahja jonka jokainen joka sen on saanut tekee omanlaisekseen. 

Unelmia kohti täytyy mennä läpi sen kuuluisan harmaan kiven, yhtä hyvää asiaa kohden sun täytyy käydä läpi kaksi paskaa asiaa. Matka ei oo helppo, mut kun saavutat jotain minkä eteen oot tehny helvetisti töitä se tunne on uskomaton. Toisilla ei oo motivaatiota edes yrittää, jäävät itsesääliin kelluskelemaan ja odottavat että joku muu rämpisi sen suon läpi sun puolesta ja voisi itse sitten pyyhältää paikalle ottamaan vastaan kaiken kunnian ja palkinnon. Mun toinen veli tuntuu elävän tolla periaatteella. Se ei tee mitään vain sen vuoksi että voisi toteuttaa unelmiaan, se vain odottaa että kaikki tehtäis sen puolesta valmiiks. Niin ettei hänen tarvitsisi paiskia töitä menestymisen eteen. Tolla asenteella ei pitkälle pötkitä, voin sanoa suoraan. 

Harjoitus tekee mestarin, ja mestaritkin harjoittelee - sanotaan. Eli aina löytyy jotain minkä eteen joutuu paiskimaan töitä tullakseen paremmaksi sillä osa-alueella liiittyipä se mihin tahansa. 

Mr. Probzin - Waves biisi on muuten aivan mahtava, voit kuunnella sen tosta ylempää!