Oodi opettajalle. #

Melkein kaikki tavarani oon jo pakannu, paitsi käyttövaatteet. Muutto lähestyy päivä päivältä ja koitan -Nauttia- viimisist viikoist Joensuussa. En aio muistella tätä aikaa pahalla vaikka siihen on suunnattomasti surua ja ahdistusta mahtunut. Oon ilonen et oon onnistunu selättää vaikeudet, päässy yli ja alottanu alusta. Vaikka menneisyyden taakkaa kannan aina mukanani, se taakka on keventyny hurjasti. Niin paljon et pystyn seisoo tukevasti omilla jaloillani; vajoomatta minnekkään missä ei oo toivoa.
Koska aina on toivoa myös sillon kun sitä ei nää.
Tää on ollu mun aika kasvaa ihmisenä ja opetella taas uudestaan tuntemaan oikeita tunteita ja tuottamaan omia ajatuksia sanoin ja kirjoittamalla. Olin todella sulkeutunut puoltoista vuotta sitten. Enkä luottanu kehenkään paitsi Roosaan. En tuntenut muuta kuin ahdistusta. Mulle on tapahtunut monia asioita joita yksinään ei mieli kestä. Muodostuu toimintaa jolla yrittää poistaa pahanolon itsestään, kuten Viiltely. Usein pidin viiltelyä myös rangaistuksena mm. siitä että mua kiusattiin. Että olin aina huono enkä hyvä omana itsenäni. Lääkkeiden väärinkäyttö ja jatkuva humalahakuinen juominen pamit, essot, coodit mitä ikinä sai niitä piti vetää AINA liian iso annos. Usein heräsin lääketokkurassa keskellä päivää tai yötä eikä muistikuvia tapahtuneesta juuri ollut. Liian usein poliisisedät noukki meijät kyytiin kadulta kun oltiin liian huonossa kunnossa huolehtimaa itse itsestämme ja toisistamme. Liian usein valehdeltiin kotona, ootettiin tilaisuutta pölliä viinat ja karata omille teille. Liian harvoin kukaan avasi silmiään sille mikä oli meidän todellisuutta. Ihmiset varmaan luuli että me tehtiin sitä todella harvoin, ei haluttu nähdä totuutta. Me oltiin joka ikinen päivä ja yö joka viikko ja joka kuukausi niin pahassa jamassa itseaiheutetusti että nyt ihmetyttää miksi ei kukaan puuttunut siihen kuin vasta silloin kun peli oli menetetty addioktio syntynyt ja elämä tärvelty. Sitä kesti puolitoistavuotta. Sitten kuvioihin astui meidän uusi opettaja joka näki meidän tilanteen. Se vei mut hoitoon. Se ei sallinut meidän jatkaa itsemme tuhoamista siitä alkoi sairaalakierre ja lukuisat yliannostukset, Itsemurhayritykset ja lopulta mun elämän täydellinen pysäyttäminen. Oon kiitollinen sille opettajalle. Onneks hän näki tilanteen ja toimi silloin kun.muut eivät toimineet. Kiitos Jukka.