Se oli väärinkäsitys, tai en mä tiiä. Mä en anna sen mennä siihen, ääripisteeseen, eikä anna kukaan mukaan. Se "riehuminen" mä vaan raivostuin ohjaajille, ja viimeaikoina mun on ollu tosi vaikee hillitä itteeni, en vaa oo kyenny siihen. Heitin yhtä vitun idioottia ohjaajaa tuolilla, mistä mulle seuras 25min kiinnipito, mikä oli aivan helvetin ahistavaa. Eilen, olin hatkassa 2 pojan kanssa. Sama, ei pystyny hillihtee itteensä, kierrokset karkas yli ja ei enää erottanu onko siitä mitää hyötyä.
Mä yritän, yritän oikeesti ihan tosissani saaha tän toimimaan. Mä en tiiä, se on se tutkinta, sen lopettaminen kaikki. Viha, halu tappaa, agressiot, pelko, tuska, suru, kaikki ne tukahdutetut kyyneleet ja tunteet. Ne ehkä alkaa purkautua tässä tällä käytöksellä. En pysty enää pitää sitä sisälläni.
Oot oikeessa kulta, oot oikeessa. <3 Anteeks, en sais ees ajatella tommosia.
Enkä oikeesti mee siihen. Lupaan sen sulle. Lupaan.
Mä oon yrittäny niin pitkään selvitä elämästäni ja se on ollu ihan vitun raffii ja nyt on se tilanne ku kaikki uhkaa kaatua, just kun ollaan vähä selvemmillä vesillä.
Oon niin väsyny, en saa yöllä nukuttua, heräilen, kaikki häirihtee mua, palelen, tai muuten vaan ajatukset on sitä luokkaa ettei haluu sanoo ääneen.
Raffii...no ei voi mitää.
Kyl tää tästä.
<3
- Viivi
p.s. Anteeks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3