Syys yö on yhtä musta ku mun mieli

Hetkellistä lohtua sain hevosista. Oisinpa voinu jäähä sinne sateeseen, syksyn pimeään.
Mua väsyttää hirveesti...tänää ja huome menee aika myöhää mut keskiviikkona meen nukkuu heti ysiltä.
Oispa asiat eri tolalla. Mutta tää on nykyisyys. Täytyy vaan tottuu tähän. Ja kaikkeenhan tottuu.
En tiedä mitä on edessä, en tiiä mitä tapahtuu. En tiiä jouvunko taas tutkimuksiin. En jaksa miettii koko asiaa.
Vaikka riitamme on nyt jo eilistä, vieras hahmo katsoo aamulla peilistä.
Kaikki mitä me mietittii tulevaisuuteen...kaikki se pyyhkiyty pois. Ei oo enää ees niitä meijä hupsuja suunnitelmia ja unelmia.
Oon kuoleman väsyny.