Avaan silmät aamulla, mul on paska olo. Nousen ylös puen päälle mun farkut ja paidan kurottaudun kohti kenkii tunnen selkävaivan. Ei välii vaikka kipu tuntuu seläs ja pakaras, ei näin nuorel kaveril voi olla mitää vakavaa.
Niin särkyvää on onni tää.
Yks sana: PerkelevittuhelvettiSAATANA!!!
Miks mä oon niin typerä. Suutelin R'ää sillon nyt tiiän miks se oli niin etäinen. En voi ymmärtää...
All the light is gone.
Miksi?
En voi näille tunteille mitää. En osaa iloita asiasta kun oon niin hajalla.
Anna mun mennä, mun koti ei oo täällä.
Meidän ruusuinen tie ei kauemmas vie, liikaa sen piikit pistelee.
En henkeä saa.
En tänne kuulukaan.
Tienvarresta itseni löydän.
Kukta mun täytyy vaan mennä. Sä oot aina mun. Niinku sanoin sillon siel tapsan juhlien jälkee...me ollaan aina yhessä.
No matter what.
Mä vaa rakastan sua liikaa...
Anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3