Sad sunday #

Heips kaikille. Tää päivä ei oo menny mun osalta ihan putkeen. Mulle iski järkyttävä alakuloisuus ja sen seurauksena muistot syömisongelmista tuli elävänä mun mieleen. Oon syöny tänää vaan aamupalan 2dl mannapuuroo. Sit oon juonu vettä ja 8dl teetä. Mietin pitkään että voinko laittaa siihen yhen sokeripalan (10kcal). Viimeseen kupilliseen laitoin. Mutta en voinu juoda sitä loppuun. Mut päästettiin yksin pihaan istuskelemaan, mikä on ihme koska mulla ei oo itsenäisiä ulkoiluja niin aina pitäis olla ohjaaja mun kaa ulkona. 10pv niin oon 16-v, vuodet menneet multa voimia vei.
Otin yhteyttä yhteen mun syksyiseen säätöön. En tiiä oliko siinä mitään järkee...mut katotaan. Voi olla et se ei enää ees haluu nähä mua. En tiiä. Meen kohta sisälle ja otan sitten koneen ja tuun kirjottaa! <3

Noniin, nyt istun täällä mun solun nurkassa. Tää on ainoo paikka missä tää läppäri toimii edes tyydyttävästi. Täällä kun on niin helvetin paksut seinät, ettei täällä ees nettiyhteys toimi. Puhelimetkin toimii aika huonosti, huonon kentän takia. 

Mä meen huomenna Arin luokse. <3 Ihanaa. Ei tarvii täällä mehiksessä mädäntyä. 
Sitten mulla onkin Ti ja Ke tallipäiviä, ja torstaina lähen aamupäivällä lomille. <3 
Oon miettiny paljon tätä mun kehitystä. Toisaalta en haluu palata entiseen, mutta syömisongelmien tuomat edut houkuttelee. Ei syömishäiriöö voi tehdä, se syntyy pikkuhiljaa. Mutta mä rakastan sitä tunnetta kun saavuttaa jonkun tavotteen, kuten 5 päivää syömättä. 
Ainahan voi syödä, ja oksentaa. Tupakalla voi siirtää näläntunnetta. 
En haluu, että syömisongelmista kehittyy mulle mun huostaanottoon vaikuttavia juttuja. Mutta kyllä ne siihen vaikuttaa. Siks mun pitäis onnistuu salaamaan mehikseltä tää koko kuvio. En voi olla syömättä millään aterialla, koska ne alkaa heti kahtoo mua sillä silmällä ja vahtia että enkai vaan käy oksentamassa tms. 
Ne pakottaa mut syömään. En voi pilata tätä mitä oon saavuttanu sillä minkälaista mun elämä joskus oli. Ja haluamalla jotakin siitä takasin. 
En haluu, mutta mä pidän siitä kontrollin tunteesta. 

Ei tää oo mulle iso ongelma. Ihan pieni vaan, tää tuskin vaikuttaa mun elämään. Ei tää oikeestaan ees vaikuta. :) Enää. 

Joo, iltapalalla on pakko syödä jotakin, nää on jo nyt mulle niin näreissään. 
En tiiä, mul on vaan aina pakko olla joku asia mikä tuo mulle turvaa, niinkuin esim tää syömisen kontrollointi 100%. 

Musta tuntuu, että me ollaan erkaannuttu Roosan kanssa TOSI PALJON. Sen äänessä ei oo enää sitä samaa sävyä kun soitan sille. Kaikki on kadonnu. Taidan olla sille enää vain sukulainen, kaveri. En mikään ihmeellinen. 
Tää satuttaa. Mutta pakko kerätä palaset ja jatkaa eteenpäin. Mä kyllä selviän. Vaikka Roosa on ollu mulle aina enemmän kun mä ite. 
Enää se on mulle saavuttamaton. Mä en saa siitä kiinni. Se karkaa multa, lipuu mun sormien ohi. Sillä on toinen, ja se on alottanu uuden elämän. Sen elämä on muuttunu. Mä en oo enää sen paras ystävä. Mä oon vaan Viivi, joka joskus oli sille tärkee. 
*Kyyneleet valuu.*

Mun isäpuoli, jota mulla on ollu hirvee ikävä. Oli ottanu yhteyttä. Se on tullu n. viikko sitten Sudanista. Se tulee tammikuussa käymään. Aloin itkee kun äiti kerto puhelimessa. En oo valmis menettää toistakin isää. En suostu siihen. Kassu ei oo ollu ehkä aina niin vahvassa isän roolissa. Ei se oo ottanu meijän kasvatusta tehtäväkseen. Mut se on ollu aina tukena kun sitä oon tarvinnu. Se on rakastanu mua niinkun lasta rakastetaan. Eikä se oo unohtanu mua. 
Se on mulle aivan hirvittävän rakas, se opetti mulle että miehiin voi luottaa ja että hyviäkin miehiä on olemassa. Se on maailman paras isäpuoli. <3 ! 

Tuo saatanan idiootti ohjaaja OP tuli häätämään mut koneelta vaikka mulla on viel 5 min aikaa. Vittu mä vihaan tota. Idiootti, kamala, ärsyttävä. Paskiainen. Huono mies. Tollasia ei pitäis olla. 

Öitä <3