"Ja vaikka minulla on sinut ja viisi muuta tärkeää en jaksaisi koskaan nousta."

Jaksaminen tuntuu mahottomalta. Vuos on pitkä aika. Ja se vuos tulee olemaan tosi rankka. Jos 2 viikkoo vie voimat täydellisesti nii miten voi jaksaa koko vuoden...?
Jotenki niin onneton ja pettyny olo. Ei täst mitää tuu, en haluu luovuttaa mut samaan aikaan en pysty näkee muuta vaihtoehtoo. 

Oon ehkä tuijottanu sitä kuiluu liian kauan, nyt mä oon siel.."Me unohetaan et se kuilu osaa kattoo takasin..."
Sitä miettii jaksaako huomenna nousta sängystä.
Miks kukaan ei nää, miten avuton olo mul on. Miks kukaan ei huomaa et mä oot umpikujassa. Miks kukaan ei huomaa et mä et nää enää valoo. Miks kukaan ei tajua et mun vaihtoehot on vähissä. Miks kukaan ei nää sitä tuskaa mikä mun sisällä vallitsee. 
Ei kukaan voi mua auttaa. 

"Mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen
Ei, se ei toimi enää niin kuin sen odotetaan toimivan
Sen syke suuntautuu nyt aivan toiseen suuntaan

Mut sä et sitä huomaa

Ei, et huomaa

Mun kädet ei toimi enää niin kuin ennen
Joskus tuntuu kuin niissä ei olis tuntoa ollenkaan
Ne sivuilla roikkuu vaikka tulet minuun kiinni

Mut sä et sitä huomaa
Et kai tahdokaan

Mun silmät ei löydä sinua niin kuin ennen
Katse harhailee tai yhteen pisteeseen nauliutuu
Hymy useammin toisaalle suuntautuu

Muttet sitä huomaa
Mitä se tarkoittaa?

Silti rakastan sua enemmän kuin ennen"

Äh, en pysty ajattelee selkeesti enää. 

"Hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut." 

'Mitä mä teen, mitä mä teen??' En löydä vastauksia. 

Ahistaa. 

"Kuolema tulee,

sitten kun on sen aika.
Ei sitä tarvitse kutsua."

En haluu palata. En haluu viillellä enää. Mut ilman terää, mä en jaksa, mä en vaan jaksa. 
Mä vihaan itteeni joka viillolla enemmän, mut joka kerralla kun yritän olla viiltelemättä epäonnistun surkeesti. 
Haluisin pois täältä, ees hetkeks. "Älä sano liian aikasin hyvästi."
Haluisin hetkeks vaan pois pelistä, vaihtoon. Ja kun saan voimani takasin voisin palata pelaamaan. 
Mä en jaksa. Miks kukaan ei ota mua tosissaan? Miks musta ei välitetä? Mä tiedän mitä tarkottaa kun alas vajoaa. Koska mä oon alhaalla. Mä oon surkee itsekäs paska. Vihaan itteeni päivä päivältä enemmän. Miten mua vois rakastaa kun oon tämmönen? 
Itkisin, mut mä en osaa. En oo itkeny kunnolla enää sen jälkeen kun iskä kuoli. 
Mul on huono olla. En tiiä mitä mä teen, en tiedä. 
Jos haluis puhuu jollekkin, niin kenelle. Meillä ei oo tuol terkkarii eikä kuraattoria. 
"Kaikki ilo vaihtunut masentuneisuuteen."
Miksei kukaan pysty auttamaan? Jos enkelin siivet pettää kesken matkan, kuka ottaa kiinni ennen kuin enkeli paiskautuu kuolleena maahan?
Mulla on kylmä "Mä en pysty antaa teille tän enempää" mä haluun ees hetken olla ajattelematta, haluun tyhjentää mun pään. 
Huomenna tulee pimee. Ei tartte nähä päivälläkään valoa. 
Mä meen nyt, ei ehkä pitäs. "Vitun paska juttu et se ovi aukee vaan yhteen suuntaan."

"Tällainen pieni tyttö
Helposti häviää.
Jos tuuli tarttuu hiuksiin,
Voi kauas lennähtää.

Pidä musta kii,
Älä päästä koskaan.

Tällainen pieni tyttö
Helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
Ovi sulkeutuu.

Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.

Vihdoin suhun törmäsin.
Mä löysin sut, mä löysin sut.
Kauan sua odotin.
Sä löysit mut, sä löysit mut.
Olet totta vihdoinkin.
Nyt kun olet siinä,
Jääthän vielä vähän.

Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan."

"Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain." 

Oon pahoillani. Annathan mulle kaiken anteeks. Rakastan sua.