Annan ittestäni kaiken, mut tää on niin vaikeet

Päämäärä tunteille on enää avaruus. 

Joo, en ois jaksanu herätä tänää...mut pakotin itteni 12:10 nousee ylös. 
Empä oo täs mitää erikoista ehtiny tehä. 
Väsyttää, vituttaa ja ahistaa. Tänää joudun takas sinne suljettujen ovien taakse. Takas vankilaan. 
Näin ihan outoja unia. Siis herätessäni luulin et oisin siel osastolla. 

Pitäs kohta puolii lähtee mutsin kaa kaupoille, pitää ostaa mulle uus takki. Ja sit joku päivä pitäs tilata hoodboyzziltä jotai kivaa. Aattelin tilata hupparin ja collarit ja veli tilaa sit samalla. 

Kauheen tyhjä ja välinpitämätön olo. Jotain puuttuu. 
Voisinpa vaa nukkua täst kaikest ohi ja sit kun joskus heräisin kaikki ois kunnossa. Mutsi puhu jotain et se miettii voisko mul olla kaksuuntanen mielialahäiriö. Se kuulema tunnistaa mussa jotai merkkejä siitä, ja joo sitä on meijä suvussa. Äitiki vaikuttaa vähä masentuneelta...

Päätä särkee, pitää ottaa jotai lääkkeitä. Tääl sentää saa muutaki ku 400mg panadolin joka ei auta mitää. 

'Pysy hengis jos vain voit, laulu seireenien soi. Ja tää menee niille jotka on kuolleet pois' 
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä. 

J' tulee tänää kotiin. Mukavaa.  

Mun pienes mieles on nyt liikaa asioita, ihan liikaa. 
En vaan jaksa innostua mistään, masentaa. 
Mutta joo. G2G..byeski!