Kuitenki olin suunnitellu Roosan kaa et tänä yönä meen niille (ilman et porukat tietää) ja tehään siel jotai.
Mut nii sit erehyin lukee Roosan blogia.
Se on viillely tänää, ja se puhu mulle siitä puhelimessaki "jalkaa kirvelee kivasti"...mulle tuli heti mielikuva et se ois viillely mut sit tuli semmone "mahdotonta" olo. Ja en miettiny asiaa sen enempää. No mut sitä bloggausta lukiessani mulle tuli täysin selväks et se on viillelly.
Jotenki vaikee suhtautuu siihen. Sen piti olla takana.
Mut nii, toi sai mut miettimään et mikä järki mun on mennä sinne? Itsekkäänä ihmisenä tiesin jopa että ois vaikee olla normaali kun me nähää. Kyl se muaki satuttaa.
Mulle tän viikonlopun Pe-La (varsinki) ainaka tullu niin voimaton olo ja turha. Mitä mä voin tehä kun Roosa itkee? En mitää.
Ja varmaan aiheutan sille sen itkemisenki. En tiiä.
Mä luulin et me puhutaan kaikesta. Mut ei Roosa puhu mulle siitä mikä sitä painaa, miks se itkee.
Mun on hirveen vaikee suhtautuu itkemiseen mitenkää luontevasti, koska itse en itke koskaan.
Okei itken mutta esim. Elokuvassa on koskettava kohta...se saa kyyneleet mun silmiin. En itke koskaan omista tai muiden asioista, sinänsä. Varmaa osaa itkee.
Haluun juoda itteni känniin.
Tällä hetkellä se onki ainut juttu mitä mä haluan.
Vetää kännit.
Paska kesä.
Jossai heinäkuun puolvälis voisin tehä hattutempun...mikäli sitä semmoseks voi sanoo. Lähtee kotoo. Edes päiväks, vaikka toiselle paikkakunnalle moikkaa kavereita.
Mitä mä teen Roosan kanssa aina? Istutaan koneella, istutaan ulkona, syödään/juodaan, saunotaan, uidaan, nukutaan.
Mä luulin et me oltas Roosan kanssa oltu lyömätön pari. Voitu naarmuttaa autoja ja hajottaa ikkunoita, ei oltas jääty kiinni. Vittu edes murhasta. Mut ei sitä kiiinnosta.
Ainaki mulla on semmone kuva.
Harmi. Ois ollu niin kivaa.
Kait mä sit meen kohta nukkumaan kiltisti ja herää klo.9 käyttämään koiraa koska mutsi ei kuulemma aio nousta sängystä koko päivänä. No eipä tietenkään. Eipä muakaa huvittas mutta munhan on pakko koska koira on MINUN ja MUN täytyy siitä huolehtia. Tietty, arvatkaa kiinnostaako mua tällä hetkellä koiranhoito? Ei...paskanvertaa. Mutta minähän sen koiran halusin ja pitää siitä huolehtia sen loppuelämä! No ei se mitään, kyllämä hoidan. Ainahan mä hoidan. Ainahan mä pysyn sanojeni takana.
Tänään taidan myöskin repiä julisteet seiniltä ja pistää pari myynti-ilmotusta nettikirppareille aattelin kaupata noita heppakirjoja. Niitä on niin paljo ja mä en lue niitä. Samalla voisin laittaa schleichejä myyntiin, mikäli jaksan.
Mä taidan olla liian riippuvaine Roosasta. Pitäs selvitä yksinki. No tästä se koulutus alkaa.
Joo, mä nyt sit lähen nukkumaan.
Heippa.
Ainii, ilosta heinäkuuta. Niin se aika vaan vierii...liian kovaa. Tai ihan sama. Mitä nopeempaa sitä parempi oikeestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3