> Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla.
Sori jos oon sanonu tai tehny jotain väärin. Sul on omatki murhees joten lupaan et en kuormita sua mun murheilla.
Mut se on kans toisinpäin.
Ei mitään sanottavaa, mun pääs lyö tyhjää kun koitan keksii jotain.
En tiiä, mul on jo nyt semmone olo et flippaan kohta.
Ehkä tää huomenna jo helpottais.
Mun pään sisäl on pyöriny tänään monenlaisia ajatuksia. Osa suhteellisen ilosia, ja osa ihan päinvastasia.
Illat on mulle, tosi vaikeita. Jään jumiin omaan pikku maailmaani, ja todellisuus iskeytyy kasvoille
'haluu luovuttaa'. Äiti puhu jotai yhest pelottavasta asiasta. Se asia tuntuu mulle sellaselta et elämä päättys siihen automaattisesti. Jos niin tapahtus...mä kuolisin pois. En jaksais. Mun perheen elämä on muutenkin suht hankalaa.
Sit jos jotai semmosta viel tapahtus..jokane seinä romahtas niskaan.
En jaksa, en tällä hetkellä.
Taijan mennä nukkumaan ennen kun mitään tapahtuu.
Arkeen palaaminen voi olla rankempaa kun ajattelin.
Musta tuntuu et multa vaaditaan liikaa.
Pitäs ettii työpaikka, tehä kokeita, hoitaa kaverisuhteet, koulu, harrastukset. Okei ne on perusjuttuja, mut ei vaan jaksa. Tuntuu ihan mahottomalta.
Huomenna on ehkä jo helpompi olo.
Entä jos en heräiskään huomenna?
Paljon elämää elämättä.
En tiiä miten jaksan. Oon niin väsyny, ja allapäin. Huoh....
Kyl sust tääl välitetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3