Levoton tuhkimo

Mä itkin, ekan kerran vuosiin kunnolla.
Lohdutonta itkua, mietin vaan et miks mut on sysätty meijän suvussa pohjalle ja miks kaikki talloo mun päälle.
Miks kukaan sukulainen ei välitä musta, mitä mä oon tehny väärin? Mikä mus on vikana?

Nää kysymykset heräs tänään eloon. Kun mietin et miks mun kummi-eno jonka luokse siis ollaan menossa. Miks se ei välitä. Siitä se itku alko. Löysin itteni sit parvekkeen märältä lattialta istumassa koira sylissä vesisateessa.
Rauhotuin kun äiti tuli Heljän luota kotiin ja laitoin itelleni iltapalaa ja otin lääkkeen.

Sit oon miettiny kaikkee, kuvannu ja jutellu äitin kanssa.
Tän päivän biisi: Dingo - Levoton tuhkimo 

Onneks mul on edes 2 henkilöö jotka välittää musta. Mä tiiän et ne on mun tukena ikuisesti. Taas rupeen itkee :3

Jippu - Kaksi kauneinta
Äiti sanoo aina että tää kertoo miust ja Roosasta...

'Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä
Ja ne matkustaa pois

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Toinen löysi kuolleen siilin vaatekaapistaan
Se takapihan kiven alle haudattiin
Villasukkiin tarttui multaa ja ruohoa
Kun siinä haudan vierellä itkettiin
Pois lähdettiin

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Ja ne matkustaa
Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa
Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä.'

Nii, semmonen on meidän laulu. 
Oikeesti mua pelottaa huominen, tai ei vaan huominen vaan koko viikonloppu. Miten osaan suhtautua kun tiiän, ja tunnen et must ei välitetä ja haluun vastauksia mun kysymyksiin. Uskallanko kysyä ne kysymykset? 

Zili, sä autoit mut siitä lohduttomasta itkusta. Lohdutit vaikka tuntu siltä että mikää ei auta. 
Sä kiipesit mun syliin, sä sipasit mun kasvoja kuonollas ja sanoit "Ei mitään hätää, kaikki on hyvin. Itke vain, mä rakastan sua aina." 

Oon aika herkässä mielentilassa, itken taas. 

'Sä mietit kuinka, mikään satuttaa voi niin.' Joo, kuuntelen Juha Tapioo. Voisin kuvitella äitini laulavan tän mulle. En tiiä, välitän hirveesti tunteita musiikin kautta. 
Mua satuttaa ihan hirveesti, se kun ketään sukulaista ei kiinnosta mun elämä
(äitiä ja roosaa lukuunottamatta). Miksei välitetä? Mitä mä oon tehny miks, miks? 
Tää satuttaa mua vaan niin, niin paljon. 
Murtaa mua sisältä, menetän uskoni siihen et kukaan ikinä välittäis. 

Mä oon rohkea, ainakin yritän olla. Mut välillä mä en jaksais millään seuraavaa päivää. 
Tää itkeminen oikeesti auttaa. 

Elokerjuu - Viistäköön siipeni maata 

Kuulin tän monta kertaa radiosta alkusyksystä mut nyt teki mieli kuunnella tää. 

Pitää varmaan kohta ruveta nukkumaan.

"Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.

Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa."

Pitää antaa itelleni aikaa. En saa olla liian julma itteeni kohtaan. Koska en tiiä onks se kamalan itserakasta mut mä välitän itestäni, ja omista tunteistani sen verran että en taho tietoisesti olla liian julma itteeni kohtaan. Vaan parantaa avoimet haavat ajoissa.

Näitten haavojen arpeutumiseen vaan menee aika pitkään. 

Ei oo helppoo vaan sopeutua siihen et ei välitetä.

'Toivoit että joku huomaisi sinutkin'

Musta-valkee on tänä viikonlopun valokuvien teema. 

Oon saanu tänään parikertaa yhtäkkiä inspiksen kuvata, ja on ollu pakko hakee kamera heti siihen. 

Mun pitäs ostaa kameralaukku, kun en minä onneton semmosta omista. 

Mustavalkee, inspiroi mua hirveesti. Se on kans tapa välittää mun tunteita. Tällä hetkellä oon tosi hämmentyny, epävarma ja allapäin. Mut en oo ihan pohjalla...pelkästään allapäin. 

Tosi väsyny olo. Voisin kohtapuoliin ruveta nukkumaan. 

Tai ensiks ainaki poistuu tästä koneelta :) 

Kyl muaki onneks onnistaa joskus täs elämäs, ja suurinta onnee mulle on se et mul on Roosa, äiti, Zili ja Papu. 

Pinnallisilla asioilla ei oo mulle merkitystä. Oon oppinu arvostaa elämän pieniä asioita.

En taija ruveta hirmu stooreja kylvää tähän. :> 

'Maailma matkaa radallaan, päivä nousee uudestaan.'

 

Rakastan teitä. 

Kuvat oli sitten mun ottamia.