Saan kattoo vierestä kun se tuhlaa elämäänsä, elää rappiolla. Rakas velipoika tuo vie sulta viel hengen.
Turhauttavaa, haluisin sanoo sille et suunta voi muuttua. Mut ei se varmaan uskois muutokseen.
En mäkää aina jaksa haluta/uskoo tätä suunnan muutos hommaa. Haluun vaan elää elämääni, mut helposti elämä menee siihen et elää rappiolla. Sul ei oo mitään menetettävää ja et välitä enää mistään.
En tiiä, mua taas ahistaa kaikki.
Rakastan mun veljee mut toi miten se elää, se on itsemurhaa.
Jos huumeet ja viina ei sitä tapa niin sit se tapetaan douppivelan takia. Sitä mä pelkään.
Jos jotain saisin toivoo ja se toive toteutettas niin toivoisin et mun veljien, Roosan ja äitin elämä ois mahollisimman hyvä.
Mun pitää miettiä näitä asioita.
On liian helppo rikkoo lakia ja joutua vaikeuksiin.
Mut nii, tänää aateltiin R'n kaa leipoo muffineita. Ehkä tää muuttuu iloks kun en ehi ajatella näitä.
Byeskii.
- Sä oot korvaamaton Jesse -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3