Niinhän siinä kävi päädyn sinne minne en haluaisi.
Mut onneks saan olla vielä tämän yön vapaana. En vain tiedä...haluanko että äiti vie mut huomenna jonnekkin.
Mielummin hankkiudun sinne jotakin muuta kautta.
Mä en halua et äiti katsoo mun kättä huomenna.
Se ei ole kaunis.
Oon suhteellisen tyytyväinen. En oo syöny tänään lounaan jälkeen.
Tosin lounas oli niin vitun ällöttävä, teki mieli käydä oksentamassa. Mutta en voinut.
En ole syönyt mitään sen jälkeen. Oon ylpeä.
Mutta mulla on koko ajan paha olo. Pitää käydä ulkona. Pitää selvittää päätä, pitää saaha plääni kuntoon. Onneks mutsi on yövuorossa.
Voin olla vaikka koko yön poissa.
Mulla oli hetken hyvä olo. Katsoin telkkarista vain elämää. Ja mietin miten joillakin ihmisillä voi mennä niin hyvin.
Miksi mulla ei ole edes sitä vähää onnea.
Miksi...?
Mua ahdistaa.
Jos vaan mun pää tulis kuntoon.
Mut en tunne olevani minä ilman näitä ongelmiani. Ne tekee musta minut. En halua niitä pois. Mä en selviä ilman terää tässä maailmassa. Se on mun ainut kaveri. Väärin mulla on kavereita. Toivon ainakin.
Mun pää leviää, en tiiä mitä mä teen. Mä en todellakaan tiedä. Pitää miettiä. Mutta mä uskon, että silloin on taas demoni ohjaimissa.
En jaksa, käteen sattuu, ja on kymä. Haluan että siihen sattuu enemmän. Haluan nähdä miten veri värjää kaiken. Haluan että minua ei kukaan ihminen enää satuta tässä maailmassa paitsi minä itse.
Haluan piiloon.
Haluan nukkua. Mieluiten ikuista unta...
Minusta tuntuu että mä seisoisin jyrkänteen reunalla. Mietin kumpaa tahdon enemmän, elääkkö tätä sairasta elämää tässä sairaassa pahuuden maailmassa vai nukkua ikuista unta, en tuntisi enää ikinä mitään, kukaan ei voisi enää satuttaa minua, en edes minä itse. Sitä minä haluan, juuri sitä.
Mä vaan putoan kokoajan, tähän mennessä joku on aina ollut ottamassa kiinni. Nyt, nyt on vapaa pudotus...
Voi kun sua rakasta vois oikeesti auttaa :( ♥
VastaaPoista