Nyt mua pelottaa et äiti haluu kattoo tota mun kättä ja näkee ne uudet viillot. Yks on niin iso et se varmaan pitäs tikata...
Kun mä viiltelen iltaisin, tuota kättä...oon 2 iltana ollu ulkona. Jos olisin kotona, mua vastaan iskeytyy järkyttävä tuska syyllisyydestä, muistan kaikki valheeni mitä olen äidille kertonut.
Haluan tehdä sen jossain, jossain neutraalilla maaperällä.
Huomaan taas miten paljon vihaan itseäni.
Kuitenkin, käsi on kipeä. En uskalla purkaa tuota pakettia siitä ja nähdä että missä kunnossa se on.
Nyt kerron teille minun hassun pienen salaisuuden..
kun istun yksin siellä ulkona, pimeässä terä viiltäen ihoani. Mä toivon et joku...joku vois pelastaa mut iteltäni.
Mut ei kukaan pelasta, olen toivoton.
I act like i don't care, but deep inside it hurts.
Musta tuntuu et oon yksin maailmassa. Vaikka maailma on niin helvetin suuri oon yksinäinen.
Oon vaan väsyny tähän kaikkeen.
En ollu töissä keskiviikkona, en ollut töissä torstaina, enkä tänäänkään mene töihin.
Ensi viikkoon tuntuu olevan tosi pitkä aika. Ihan liian pitkä aika. Nukkuisin koko viikonlopun jos vain voisin..mutta se ei taida onnistua. Harmi, en vain jaksaisin nousta sängystä aamulla kun tiedän minkälaista taistelua kokopäivä on mieleni demoneja vastaan.
Radiossa soi: Katy Perry - Teenage Dream
Vajoan pikkasen syvemmälle yksinäisyyden ja surun syövereihin...
I didn't choose to be this way.
Lähden 9 bussilla keskustaan. Ollaan R'n kanssa pummilla tämä päivä.
Toivottavasti pystyn kapuamaan edes hetkeksi pois tästä olotilasta. En halua olla tämmöinen Roosan seurassa.
Around my wrists my shackles lay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3