= Olin rikki ja sä keräsit osat =

Eilen se sit tapahtu. Mä flippasin totaalisesti. En muista eilisestä hirveesti, muistan vaan itteni istumassa autiossa puistossa, linkkari toisessa kädessä...syviä viiltoja toisessa kädessä.
Muistan myös sen et join yhen lonkun siel ja otin sit 1300g ketipinoria, eli suuren yliannostuksen. Mietin sen jälkeen et selviänköhä kotiin asti.
Kyllä mä selvisin. Menin kylppäriin...heitin sen verisen hupparin pois...sit huomasin et lattialla on verta koitin pyyhkiä ne mut mun pää oli niin sumussa et en tiiä sainko mä ne pyyhittyä, päässä heitti ihan kunnolla sillon...en meinannu pysyy pystyssä nii konttasin olkkarin sohvalle lepää. En tiiä kauanko mä siinä olin, mut sydän hakkas ihan vitusti, ja tajunnantaso laski ja mua väsytti ihan hirveesti. Kun koitin nousta siitä ylös ekan kerran nii en päässy ihanku oisin painanu 500kg sit jäin siihen sohvalle makaamaan ja mul oli jotai ihme nytkähyksiä koko ajan.
Jossain vaiheessa olin ryöminy äitin sänkyyn...ja sit tänne omaan huoneeseeni.
Tänä aamuna ku aloin heräillä en hallinnu kroppaani yhtään, luulin hetken et oon vammautunu jotenki.
Mut sit koitin viel nukkua...hetken päästä äiti tuli siihen..sai mut hereille.
Se sano et se on tosi huolissaan ja oli jo yöllä huomannu mun käden...ja kun se ei ollu nähny mun lääkkeitä missään, se oli aatellu soittaa ambulanssin.
Sit se kahto sitä mun kättä ja oli ihan kauhuissaan, sano et se vie mut lääkäriin tai jonnekki. Sit rupesin itkee "En haluu takas Julkulaan" varmaa tunnin itkin ja rukoilin siltä et ei lääkäriin koska lääkäri laittais mut kuitenki takas osastolle.
Äiti sit anto mulle viel yhen mahiksen...eikä vieny mua lääkäriin.

Jos oisin ottanu pikkasen enemmän ketipinoria en ois pakosti heränny tänään ollenkaan.
Oon pahoillani tästä Roosa, en osannu eilen ajatella selkeesti mitään..mun päässä pyöri vaan se et sut viiään pois mun luota ja se on mun syytä.

En ollu tänää töissä, äiti ei antanu mun mennä ku oisin voinu saaha sieltä jonku infektion toho käteen..

Mut huomenna kyllä meen. 

Lupasin äitille et en viiltele enää, niin ku oon luvannu R'llekki. Nyt mä pidän sen lupauksen, vaikka se todennäkösesti on vaikeempaa kun koskaan ennen. 

Osa niistä haavoista vuotaa vieläki. 

Voitko antaa mulle anteeks kulta?

Tein ison virheen, mut en koskaan oo halunnu sun luotas pois. 

'Ku ymmärtää kaiken, antaa kaiken anteeks.'

Oon oikeesti ihan helevetin pahoillani. Tiiän miten paljo tän lukeminen sua satuttaa. 

Oot monesti kysyny et kumman valitsisin...sut vai napit.

Sut tietenki...mut anna anteeks. 

'Älä oota sitä mitä ei oo olemas'

Yritinkö mä eilen itsemurhaa? Mä en tiedä. Ei tuo lääkemäärä mua ois tappanu, eikä ne viillotkaan.

Mä en tiiä mikä mua vaivaa...mun teki eilen mieli puhua meijän open kanssa sillon kun mulla oli tosi paha olo.
Pitänee laittaa kriisikeskuksen numero kännykkään et jos toi tapahtuu uudestaan niin en heti purkais sitä pahaa oloo ja ahistusta itteeni, juttelisin ensi jonkun kanssa.
Mulla on semmone olo, että tää ei ollu vielä tässä.
Mutta mä en haluu osastolle...pitää jaksaa sinne asti et mul alkaa ne poli käynnit.
Nyt mul on ollu tosi hankalaa itteni kaa, niinku eilisestä voi päätellä. Koneisto ei enää kestäny...pää levis kesken matkan.

Haluun tuntee eläväni, mut joka päivä mä en oo ees varma et elänkö oikeesti.
'Miksi sen pitää aina vangita alleen?' 

Sä voit näyttää mulle suunnan, opastaa mua kulkee oikeeta reittiä.
Eläminen tässä murheiden maailmassa, on vaikee hymyillä. Suruu, tuskaa ja ahdistusta...

En osaa elää ilman sua.
Entä jos meidät erotetaan.
Sit on pakko turmella tähän astinen elämä ja karata kotoo. Alottaa uus elämä jossain kahestaan.

Rakas mä kuulen ku sää huudat. Kuuletko sä kun mä huudan ku tarvitsen sua...?
Mä huusin eilen, mut et ollu kuulemassa.
Mut ei oo sun syytäs se mitä eilen tapahtu.
Oon vaan tosi pahoillani siitä.
En haluu menettää sua. Oot liian tärkee menetettäväks.

Osa must hajoo jos en saa olla sun kans...senhän sä jo tiiätki, toivottavasti...
"Jos mä flippaan mä korvaan sen sulle..."
Mä oikeesti korvaan sen sulle..

Sä olet mun, elämäni nainen. Lupaan sulle etten mä tarvii ketään muuta ku sua.

"...Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.."