They opened the door, to my insanity

Kotona, oon väsyny. 

Mielessäni toivon että jos joku näkis mut kun viiltelen, tai kun oon vetäny lääkkeitä liikaa...soittais ambulanssin. Ja mut vietäs jonnekkin turvaan iteltäni. Mut ei semmoista mulle suoda. 

Mä en kykene itse pyytämään apua. Mä en halua että kukaan sekaantuu mun elämään. Itseasiassa haluisin vaan potkia ihmisiä pois mun elämästä. 

Tää maanpäällinen elämä on vaan yhtä helvettiä. 

Kaikki on mun päänsisällä. Ehkä siks mua ei ymmärretä, kukaan ei voi ymmärtää kun ne ei tiedä minkälaista mulla on. 

Olokin on niin syyllinen, ei siksi että taas varastin siitä kaupasta. Vaan tiedosta miten paljon tuskaa mä aiheutan mun ympärille. 

Sä et voi ymmärtää kuinka mä pelkään
sä et voi ymmärtää kuinka mua ahdistaa
sä et voi ymmärtää että mä en pysty
sä et voi tietää miltä musta tuntuu
sä et oikeasti tunne mua kokonaan - olenko todella se ilopilleri?
yritän esittää sun vuokses
esitän onnellista, jotta sun olis helpompi.
Anteeksi, että esitän, esittäminen on vaan helpompaa kun kertoa totuus.

Mulla on kylmä...vaikka mulla on 2 housut jalassa, pitkähihainen paita ja fleece-viltti harteilla. Se kylmyys kumpuaa sisältä. 

Siihen ei auta vaatteet. 

Joka päivä on eilistä pahempi. En enää hallitse sitä niinkuin ennen se hallitsee minua. Se ei anna myötätuntoa. Se vain tahtoo satuttaa haluaa tietää olevansa vielä elossa, ja surullinen tiedosta että kukaan ei ole vielä huomannut tuskaani, miten murtunut olen. 

That's how depression hits. You wake up one morning, afraid that you're gonna live.  

Toivon todellakin että äiti ei saa päähänsä tulla tutkimaan tätä mun kättä. 

Se kävi sanomassa mulle että mun isoveljelle tulee tänää kaveri tänne. Kuulema yökylään. Ei se haittaa.

Ei se mua estä. Ne kuitenkin on mun veljen huoneessa pelaamassa. 

Inhottaa, multa alkaa loppua sidetarpeet. 

Pakko käyttää epäpuhtaita verisiä sideharsoja ainakin 2krt. 

Ei se käsi ole edes kipeä. Haluisin tuntea koko ajan kipua, jokainen liikahdus ja muistaisin. Se helpottais mun oloa...

En oo terve, tiedän. Mut ei kukaan näitä demoneja mun päänsisältä voi poistaa. 

Let me fly, let me be free.

Ahdistus, suru, tuska, viha. Muistot palautuu. Tahdon viillellä. Tahdon satuttaa itseäni. Tahdon olla rauhassa, tahdon olla yksin. Minä, terä ja musiikki. En halua muuta. Anna maailman pysähtyä. 

En pysty enää olemaan normaalisti, mä ajattelen koko ajan kuolemaa, tai satuttamistani. Don't hate me. 

Miksi mä en voi olla normaali. Normaali ihminen jota kuvottaa ajatuskin itsensä satuttamisesta? Miksi mun täytyy olla tuollainen kuvottava ihminen joka koko ajan haluaa satuttaa. Haluaa tietää olevansa varmasti elossa. 

Miksi haluan tietää olevani elossa kun en tiedä haluanko olla elossa. Olisin parempi kuolleena. Silloin olisin voittaja. 

We only die once.

Oon huonommassa kunnossa kun sillon ku viimeks jouduin osastolle. Valmista osastokamaa. Ei en mene sinne, en! 

Tahdon nauttia vielä 'vapaudesta' koska mulla on semmonen tunne että mä joudun sinne takasin. 

Mä tiedän että mun kuolemanhalu tuntuu R'stä ihan vitun pahalta. Mutta mä en voi mitään sille, mitä mun mielessä on tapahtunu. Sekään ei tunne mua enää. Oon pahoillani. 

Sillonku istuttiin siinä satamassa lähellä vettä..ajattelin "tuonne mä haluan."

We just have to act like everything is fine. 

Kuuntelen musiikkia, Nickelback - Lullaby. 

Onko itsekästä haluta kuolla? Mun mielestä on itsekkäämpää se että jos tietää jonkun haluavan kuolla ja että se kärsii, ja että itse silti toivoo että se jäisi henkiin. Se on mun mielestä itsekästä. Jokaisella on vapaus valita. Ei kaikki oo täällä loppuun asti. 

Pitää tehä tilaa uusille ihmisille. 

Mä en pääse itseäni pakoon. Löydän keinot aina,aina,aina.

Itseltään ei voi piiloutua. Ei ole semmoista paikkaa. 

Eikä karkuun juokseminen auta. 

Mulla on niin kylmä, haluisin tietää mikä mun ruumiinlämpö on tällä hetkellä ku on näin kylmä. Taijan käyä hakee kuumemittarin. 

36.1, ei oo ees kovin alhainen. Joskus mul on nimittäi 34.1.

Väsyttää hirveesti, voisin ruveta hetkeks nukkumaan...aika kuluis nopeesti siinä jos nukkusin pari tuntia vaikka. Tosin voi olla et mä en pysty nukahtaa.

How can i escape from the demons in my head?