Kun sanat loppuu, niin nyrkki puhuu #

Mä en tiiä onks se tää pimenevä syksy vai mikä mussa saa aikaan tämmösen kummallisen riittämättömyyden tunteen. Mä kelaan koko ajan vaan viime syksyä ja jotenkin kaipaan niitä aikoja kun veti kaikki lääkkeet naamaan. Kyllä mä tiiän, että mä en mee enää siihen lankaan. 
Mut tää on ihan hirveetä kun on näin tyhjä olo.
Oon miettiny sitä tupakoinnin lopettamista. Mut en mä siihen pysty. Mä tuun ihan vitun äreeks jos en saa röökiä, nytki mulla taitaa lojuu askin pohjalla yks rööki. Tekis mieli mennä pihalle ja polttaa se, mutta toisaalta tarviin aamutupakin. Vituttaa kun koko elämä on ruvennu pyörii tupakan ympärillä. Se oli ihan ookoo siihen asti kun se ei hallinnu mun elämää tällä tavalla. 
Oikeesti, mul on silleesä hyvä olo, mutta kuitenkin mulla on tosi apee ja surullinen fiilis. 
En tajua tätä. Oon taas kerran vaan matkustaja. 

  " Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea
Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina
Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä
Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina
Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Asemalta kaikuivat
Asemalta kaikuivat
Asemalta kaikuivat
Oot kyydissä aina
Aina.-"

Onneks äiti tulee viikonloppuna. Ei oo niin yksinäistä. Toivottavasti meillä on tosi mukavaa. Ainahan meillä on. 

Mulla oli tänään terveystiedonkoe, en ollu valmistautunu siihen niin toivottavasti saan sen ees läpi. 

Mulla on nyt oikeestaa jääny nuo kokeeseen kertaamiset kokonaan pois. Välillä mun tekis mieli pistää kunnolla ranttaliks. Mutta sitten vilkasen tulevaisuuteen, enhän mä voi tietää minkälaista se on, mutta voin yrittää tehä siitä semmosen kuin haluisin. 

Mun toinen veli lähti 3 viikon mehtäleirille lappiin (se on intissä). Ne ammuskelee siellä tykeillä. Saankohan porontaljan joululahjaks?

 Mä muistan, kun vuos ja pari kk sitten mietin kuinka tuun selviimään tulevasta talvesta. Mä tiiän, että talvet on mulle haasteellisia. Masennus ei anna periks, ja pimeys alkaa ahistaa. Mutta kyllä me selvitään. Muistan kun vuos sitten sain kuulla, että mut otetaan huostaan. Ensin puhuttiin avohuollon sijotuksesta tukitoimenpiteenä, sitten vedin lääkkeitä itsemurha mielessä, ja no kyllä se terä kans tosi usein eksy mun ihon alle, mut on tikattu, teipattu ja liimattu tosi monta kertaa. Sossut päätti että avohuollon sijotus ei oo riittävä, kuulin ne pelottavat sanat jotka muutti mun elämän totaalisesti "Viivi, on päätetty, että avohuollon sijoitus ei ole sun kohdalla riittävä toimenpide. On päädytty huostaanottoon."

Maailma sortu mun jalkojen alta. 

"mua pelottaa, ja haluun parkuu oon elossa, mut haluun juosta karkuun.-"

Viime vuos oli oikeesti täynnä tuskaa. Se oli pelkkää paskaa, eikä siihen voinu enää mun porukat puuttuu. Olin jo niin syvällä, sieltä ei ollu pois pääsyy. 

Oon miettiny, että jos en ois kasilla joutunu koulukiusatuks niin olisko mun elämä silti menny tällä tavalla. Ne nöyryytti mua, kiusas 8-0, ei mulla ollu mitää mahiksia selvitä siitä paskasta. 

Kukaan ei välittäny, ei opettajat tai rehtori, vaikka mulla oli 380h poissa-oloja sinä vuonna.