Mun ympärillä on sakeeta sumua.
Tänään aamulla keittiössä: "mehukeitto ei riitä, sun pitää ottaa yks sämpylä, tai ruisleipä, tai ota tätä munakasta." Sitä kun olin hetken kuunnellu, otin ruisleipä palan ja menin pihalle. Koiralla varmaan on nälkä, sil on aina nälkä. Syötin leivän koiralle ja join mehukeiton loppuun. 2dl mehukeittoa on toiminu siis päivänkäynnistäjänä, ja loppu päivä meitsin pitääki sit paastota.
Oon iha hemmetin väsyny, en oikee tiiä miten päin mun pitäis olla. En jaksa kenenkään seuraa. Haluun olla yksin.
Tätäkin kuulin jo tänään "Ai me ollaan niin huonoo seuraa ettei neidille kelpaa."
Miten vaikeeta tästä tulee kun mutsi on tuommonen. Se on ihan hirvee.
Se yrittää nähä mut, mutta ei se vaan nää. Vaikka se kuinka yrittäis. Eikä se auta mua, päinvastoin.
Mitä järkee missään on oikeesti?
"Kylmä kohtalo odottaa sua ulkona. Jos et mene ulos, se tulee sisälle. Se löytää sut aina, et voi paeta. Ja kun se löytää sut, se tappaa sut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3