U are my only one...

"Why are we strangers when, our love was strong" 

Niin lienee arvaatte kenelle tuon osoitin...

Mutta tää päivä oli aika outo, Roosan äiti ja sisko (kutsutaan vaikka Nooraksi) tuli käymään ja pienen hetken toivoin että Roosakin olis tullut. Mä arvasin ettei se tulis. 

Oon aiheuttanu Roosalle liikaa huolia ja murheita, pahottanu sen mielen liian monta kertaa. Me ollaan nytkin erossa, se ei taho nähä mua...me ei jutella niinkun ennen...

Please forgive me! 

Huomenna on maanantai, tajusin vasta äsken. Koulua, jee (huomaa sarkasmi). 

Hmm..kirjotin kämmeneeni "Im happy, really" ehkä mä viel sisäistän sen joskus, alan uskoo siihen...

Niin, mietin et menisinkö nyt illalla suihkuun vai kävisinkö aamulla...taijan mennä nyt aamulla on kuitenkin ruuhkaa. En haluais mennä kouluun mutta mun on pakko...

Voisin toki valvoo sitten yön, kun en muutenkaan sais kunnolla nukuttua..miettiä. 

Päätä särkee taas, en oo käyttäny noita rillejä oikeen. En haluakaan käyttää. 

Koneen näppäimistökin menny ihan sököks...kaikki näpyt ihan jäykkiä eikä meinaa kirjottaa..mahtavaa..(sarkasmi jälleen). 

"Mä itkin ja toivoin että sinusta kuulla saan" ja eiei en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa. Mä oon ihan hukassa...HALUAN että asiat on niinkuin ennen, TAHDON mun sielun takasin, TARVIIN Roosan mun viereen. Se on turha toive. Toteutumaton.

Mä uskoin kaikkiin sun lupauksiin "Ikuisesti yhdessä, oot aina mun paras kaveri". Miks me ollaan tässä pisteessä? Mitä nyt tulee tapahtumaan? Kuinka kauan tätä jatkuu? Pystyykö menneisyyden jättämään taa? "Vain tuska sisälläin vallitsee" mä odotan että vielä kohtaan sut. 

Roosa mä en vihaa sua, mä en oo sulle vihanen. En koskaan, ikinä vois olla. 

Mä haluun et asiat palaa ennalleen? Onko se mahotonta? 

Best friends 4ever? 

"If i told u that i love u, but i'm doing alright without u, it will be a lie...but i could try." 

Näin meillä yhteisen tulevaisuuden...mutta tää päättyikin kyyneliin. 

Soitellaan!