Nyt taas tuntuu siltä että ainut tapa selvitä tästä elämästä on tehä itsemurha. Tuli sekin huomattua miten paljon mun "veljet" mua "rakastaa"...haukkuivat päin naamaa vaikka miksi. Ja eikös isoveljen tehtävä olis suojella pikku-siskoa ja pitää sen puolia??? Mä vihaan mun veljiä! VIHAAN VIHAAN VIHAAN!
Jos tappasin itteni niin nehän ois vaan ilosia kun ei tarviis enää katella mua. Äiti saattas ehkä huomata mun kadonneen mut eipä kukaan muu sitten huomaiskaan.
Eilen jo keksin monta hyvää tapaa tehä itsari. Nyt kun on kevät jäät on heikot ja vesi on kylmää, sinne jäälle vaan kävelemään ja oottamaan et millon se pettää alta.
Kuuntelen tässä Green Daytä - Boulevard of broken Dreams ihana biisi.
Tiiättekö mitä? Mä itken, en ookkaan pitkään aikaan itkeny. Ja Roosa, halus eilen antaa multa saamasa "Best friends forever" korun takasi mulle, se sai mut surulliseks.
Toisaalta voisin näännyttää itteni nälkään, saisin kärsiä. Se taitaa olla mun elämän tehtävä, kärsiä. Ja jos nyt menisin pois tekisin tilaa jollekkin muulle, tärkeemmälle ja rakastetulle henkilölle.
Mä oon vihanen, itelleni miks mun on pitäny ees syntyä? Oisinpa kuollu heti synnytyksessä!
Oikeesti mikä tarkotus mulla muka on? Ei mikään. Kaipa tää sit on mun viimeinen kevääni, seuraavaan en enää kestä.
Tahdon pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3