Hyvin usein voittajia on häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Ei ole enää meitä, on vain minä ja sinä.

"Pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa"  

Mutta niin, kauheen ällöttävän likaset hiukset mulla. Ja tiiättekö mikä on hassua, tällä hetkellä en ees toivo kuolevani...toisaalta ootan tulevaisuutta. Hmm...mutta oon varmaa joku kehityksessä jälkeen jääny ihminen tjt..koska en opi mitään koulussa. Varsinkaan äidinkielessä...oon opiskellu sitä kohta 8-v siis Suomen kielioppia ja en vieläkää tiiä mikä on verbi, en tiiä mitään käsitteitä...en tiiä mitä sijamuoto - tarkottaa, mikä se on tai mihin se liittyy..no okei sen tiiän et sijamuotoja on jotkut joil on taas joku uus nimike ja niitä on monta, mutta ööö...ehkä te just tässä nyt ymmärrätte tämän tyhmyyteni.
Ärsyttää olla tämmönen tyhmä josta ei oo mitään hyötyä. TOISAALTA voin itteni ja tyhmyyteni puolustukseks sanoa että, hienoa..unohin mitä mun piti kirjottaa sanovani :D...vittu. 


Tajusin yhen asian...itseasiassa en oo varma millon sen tajusin mutta tässä lähi aikoina. Ei se kaupunki elämä oo mun unelma...ei se mitä me Roosan kanssa suunniteltiin. Se oli meidän molempien keino löytää uloskäynti tästä labyrintistä. Kuitenkin nyt oon löytäny ainakin yhen suunnan. 
Enkä tiiä että onko mun taistelu tahto lopussa, vai onko se vasta käynnistymässä? Ehkä mun pitäs taistella...taistella vielä kerran itteni puolesta. Tulevaisuuteni puolesta. Mä tiiän mitä mä tulevaisuudeltani haluan, ja myös sen että mä en kuulu kaupunkiin. Se masentaa mua! 


Tiiän kans, että unelmoin laulamisesta. Mikä on sinänsä ristiriitasta itteni kanssa että pelkään esiintymistä. Mutta joka tapauksessa, laulan koko ajan..se on kuulunu mun elämään aina...laulaminen. En tiiä onko ääneni hyvä vai huono...mutta tykkään laulaa, hyväksyn ääneni ja oon löytäny siitä uusia ulottuvuuksia. Se ei oo mikään hiljanen, kähee kuiskailu eikä se oo kovin voimakas. Mutta se on sopiva. 

 "But I gotta keep trying, gotta keep my head held high"

Mun unelmat pitää mua pystyssä. Kun ei oo mitään muuta tukipylvästä enää.


Teidän iloks..koitan selviytyy. Mut en tiiä mitä siihen vaaditaan, en tarkota et lopettaisin viiltelyn tai sellasta (mahdotonta). Mutta elän niin pitkään kun mut on tarkotettu elämään (ottakaa huomioon, että mieleni voi muuttua millon tahansa) ... Ja se jos mikä on hyvin mahdollista. 
Tiiättekö mitä...mä tiiän ainakin yhden totuuden tällä hetkellä...se totuus on 
" Mun on pakko selviytyä yksin omasta elämästäni. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla ja sotkea karttaa jonka kohtalo on minulle määrännyt kuljettavaksi"

Mun pitää nyt tehä vaan niin kuin parhaaks näen...ja muistaa asia joka teidän muidenkin kannattaa pitää mielessä: "Elämästä ei selviä hengissä." Karu totuus, mutta vakuuttava.  

Tää aforismi elämästä sopii mulle paremmin kuin hyvin..

"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole.

Sillä muista, että mitä sinulla nyt on,

 se oli kerran niiden asioiden joukossa, 

mistä vain uneksit."

Mä tykkään aforismeista...varsinkin elämään liittyvistä juuri tuommosista.

"Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee."

Taidan nyt mennä, pois koneelta. Mulla on vielä ilta aikaa nauttia.