Sanot, että mulla on elämässä vaikka mitä kivaa. Miksi en siis eläis sitä, iloitsis siitä.
Mulla on myös jotain jota sä et tiedä. Sairas mieli. Se saa kaiken tuntumaan vastenmieliseltä. Mä vihaan itteäni, moni muukin vihaa mua. Mua väsyttää koko ajan, yöllä en saa unta.
Mua väsyttää nytkin. Mä oon raastanu mun kädet ihan verille. Mä nautin siitä että satutan itteeni. En osaa lopettaa.
Musta tuntuu että mä en kuulu tänne. Mulla ei oo kunnon tulevaisuutta edessä.
Mä oon pahoillani, mulla on kavereita jotka on jaksanu mua pitkään...mutta mä en pysty antaa teille tän enempää. Enkä mä oo hyvä kaveri. Mä valehtelen teille päin naamaa.
Mä en halua mennä hoitoon. Mä tiiän minkälaista se on, ja sut leimataan hulluks...itsemurha alttiiks. Sua vahditaan.
Oon jo nyt oman elämäni vanki...mutta sitten mut suljettais pieneen rautahäkkiin yleisön eteen.
Se ei oo elämää.
Jos itsemurha on ainut vaihtoehto, niin se on tehtävä. Mutta ei tänään. Ei liian aikaisin.
Vasta Syksyllä.
I'm still here.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3