Tammikuu -12 sain aikaan tosi pahan riidan mulle tässä maailmassa tärkeimmän ihmisen kanssa, serkkuni Roosan siis. Mä erosin siitä kuukauden ajaks, se kuukaus...oli mun elämäni kamalin, se kuukaus murenti meitä molempia. Tammikuu repi mun sydämeen syvät viillot, se halkas mut kahtia. Se on mun painajainen. Tammikuun jälkeen molemmat oli rikki, on edelleen.
Sillon tammikuussa mun vaihtoehdot oli loppu, ainut tie oli erota. Se ero ei ollu helppo, ei mulle eikä Roosalle.
Roosa kerto jälkeenpäin, että oli suunnitellut tapoja tappaa minut. Hävittää pysyvästi, kostaa meidän eron.
Nyt en enää osaa ajatella selkeesti, oon itteni vihollinen, oon muitten vihollinen, en osaa elää, mulla ei oo elämää enää. Me ei palata enää ennalleen, en voi enää saada Roosan luottamusta takas..en voi saada enää Roosaa takas.
En pysty elämään tälleen, että ei olla enää niin kuin ennen. Mutta minähän tän aiheutin, saan syyttää vaan itteeni. Tää on niin rankkaa, kuinka kauan näin voi elää? Tuntuu siltä että meiän välillä on sanomattomia sanoja, asioita jotka haluis kertoo mutta ei pysty.
Mä tiiän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta, muistakaa kuitenkin:
# Asiallinen kielenkäyttö
# Tässä blogissa ei haukuta ketään
- Kiitos <3